| Edellinen | Seuraava |
Me kadun miehet olemme karskia porukkaa. Me olemme rämäpäisiä ja arvaamattomia. Äkkinäisiä liikkeitä kannattaa välttää meidän lähistöllämme. Luonnollisestikaan me luontaisen linjamme mukaisesti emme pahemmin kysele ihmisiltä lupia kuvien julkaisuun. Lupien kerjäys on mamisten puuhaa.
Me kadun miehet teemme tempauksia, ominaisluonteemme mukaisesti. Niinpä olen tehnyt lähes täydellisen rikoksen ja kirjoittanut Sastamalan Seukun vieraskirjaan hyvän maun rajoja hipovasti T-lauseen "Turkismetsästäjä Torsti Turakainen Tampereelta, Terve". Tämä juurikin on kadun miehelle sopivaa huumoria, vaikkakaan en voi kuvitella että James Bond olisi toiminut näin.
Minulla oli nimittäin matkalla mukana piisamihattu vaikka ilma olikin melkoisen lämmin. Isäni on metsästänyt paljon piisameita. Ja minulla oli pehmeä vaaleahkon ruskea nahkatakki jonka hupussa on karvakaulus. Tuo takki ilmeisesti sai Jalasjärven KTK:n kuskit joskus vuosia sitten kahvipöydässä halveksuvasti jupisemaan selkäni takana jotakin "Mansen miehestä". Mansen miehet oletettavasti ovat eteläpohjalaisessa katsannossa aika pehmeää porukkaa.
|
No joka tapauksessa Helmi-täti täytti vuosia 02.01.2013, mutta synttärit pidettiin jo uudenvuodenpäivänä Vammalan - tai oikeastaan nykyisin pitäisi sanoa että Sastamalan - Seuratalolla.
Olikohan meitä vieraita yhteensä nelisenkymmentä henkeä, noin puolet kutsutuista? Minä koetin rapsia kuvia käsivaralta ilman salamaa, pääkohteena juhlakalu itse.
|
Useimmista kuvista tuli "tärähtäneitä" tai kohde ehti liikkua valotuksen aikana, mutta sentään jotakin kelvollistakin sain aikaan. Sokea kanakin löytää joskus jyvän, väistämättä.
|
Suhteellisen pitkästä valotusajasta johtuen kuvat ovat melko kohinaisia. Tällainen pokkari ei mielestäni oikeasti sovellu vallitsevassa valossa kuvaamiseen käsivaralta normaalissa sisävalaistuksessa. Tästä huolimatta varsinkin juhlayleisön kuvaaminen Aarno-enon näyttämät diakuvat taustana oli innostava kokeilu. Sellaisia kuvia ei salaman kanssa voisi ottaa.
Kuten kuvista näkyy niin päivänsankarilla on jo entuudestaan kaulassaan yhtä ja toista koristetta. Toivottavasti minun pieni lahjani - joka ei kuvissa näy - on onnenhelmi joka pitää hyvää huolta Helmi-tädistä.
|
Pieni, taskuun mahtuva lahjapakettini meni itse asiassa aluksi hukkaan. Yritin näyttää levolliselta ja tirkistellä olisiko se pudonnut pöydältä lattialle tai jäänyt seinää vasten puristuksiin. Ei ollut.
Taisi tulla luotua epäileviä silmäyksiä joihinkin sukulaisiin. Epäilyksen piru alkoi kaihertaa mieltä. Katseleeko joku minua pirullinen virne naamallaan, ehkä kostonhimoisena? Mitä kaikkea pahaa olenkaan näille elämäni aikana tehnyt, hym-hym-hym. En kuitenkaan ruvennut hysteerisesti kiljumaan "Kukaan ei poistu tästä kiinteistöstä ennenkuin Helmin lahjahelmi on löytynyt!"
En ryhtynyt järjestämään ruumiintarkastuksia. En etsinyt kumikäsineitä tarkastaakseni epäilyksenalaiset perusteellisesti. En järjestänyt vatsahuuhteluita. En tilannut terkkarista paikalle risiiniöljyä ja sairaalavuoteita. Me kadun miehet olemme karskia porukkaa. Yhden tuhannen markan lahjahelmen katoaminen ei saa meitä menettämään mielemme tyyneyttä. Tai ainakaan emme sitä myönnä. En voi mennä tonkimaan emännän lahjapöytää.
|
Onneksi pieni lahjapaketti sentään lopulta löytyi muiden lahjojen alta. Kun ei niitä kumikäsineitäkään ollut. Ihmisten intiimien paikkojen kaivelu ei ehkä olisi täysin korrektia syntymäpäiväjuhlissa?
Ja kun lahja vietiin kultasepänliikkeessä paketoitavaksi toiseen huoneeseen näköetäisyyden ulkopuolelle, niin mistä tietää mitä lahjapaketissa oikeasti lopulta on? Entäpä jos se olisikin ollut tyhjä?
Himmeä helmi vaikutti olevan Helmi-tädille mieluinen lahja. Aidot helmet kuulemma ovatkin himmeitä. Ehkä naiset haluavatkin mieluummin olla himmeitä, epäselviä ja vaikeasti hahmotettavia, kuten aito helmi? Jos näin on niin mahdollisesti selkeän ja kirkkaan timantin lahjoittaminen naiselle olisikin arvioitava jonkinlaiseksi henkilökohtaiseksi loukkaukseksi? Siinäpä James Bondille miettimistä - hän kun kuitenkin olisi valinnut lahjaksi timantin.
|
En malta olla lisäämättä että Helmin tytär ja serkkumme Raila menehtyi traagisesti joitakin vuosia sitten. Elämä on tosin aina julmaa, mutta mielestäni on liian julmaa jos vanhemmat joutuvat näkemään oman lapsensa kuolleena.
