Hyvää vuotta 2013

Edellinen Seuraava

Kun on ruvettu toivottelemaan niin toivotettakoon nyt sitten periporvalliseen tapaan myös Hyvää Uuttavuotta.

Rauman Luxcenter illalla 23.12.2012

Videovuokraamo joka toimii lähellä Rauman Kanaalin rantaa sijaitsevan Luxcenterin yhteydessä on siitä merkittävä että se on vuosien varrella tarjonnut minulle Bond-elokuvia katseltavaksi, pientä korvausta vastaan. Sitä on kuvattu ohessa ulkopuolelta.

Bond-leffat on siellä kerätty omaksi kokonaisuudekseen. Joissakin levyissä voi kylläkin jo olla naarmuja niin paljon että koko elokuvaa ei pysty katsomaan.

Videovuokraamon sijainti ja sisäänkäynti on hiukan muuttunut sitten aktiivisempien vuokrauspäivieni, mutta periaatteessa sama firma näissä kuvissa on. Näyteikkunasta löytyy myös Mr Bond (P. Brosnan) äänentoistolaitteiden mainoksesta.

Nykyisin minulla on oma "ultimate edition DVD" -sarja Bondeja - vieläpä kahtena kappaleena - mutta Bond-harrastus lähti alkuun tämän liikkeen vuokravideoilla JBA-keräilysarjan kiihdyttämänä.


Joulu tuntuu tänä vuonna minulle henkilökohtaisesti aivan hyvältä vaikka en sitä erikoisesti juhlikaan ns. perinteisin menoin. Tämä sitä taustaa vasten että pari aiempaa Joulua ovat tuntuneet melko kolkoilta.

Voisin olla perustellusti katkerakin, mutta haluan suuntautua tulevaisuuteen myönteisesti ja rakentavasti sillä minun täytyy ajatella verenpainettani. En halua kuolla sydänkohtaukseen jonkin arvottoman muinaisen rasitteen vuoksi.


Peili -lehti 2007 ja 2012

Tämän sivuston Galleria-sivuilla on ollut tapana kuvata James Bond -teemaa hiukan laajemmaltikin kuin vain autojen pienoismallien osalta. Siihen linjaan sopinevat oheiset näytteet Peili -nimisestä nuorten lehdestä. Minähän olen hengeltäni nuori!

Täydellistä ei mikään voi olla, eikä ainakaan JBA-sivusto. Epätäydellisyyskin voi olla arvokasta. Se että valitsee oman polkunsa tai hyväksyy oman kohtalonsa. Asiaan syventyessä aihepiiri laajenee kuin avautuva kulma ; mitä syvemmälle menee, sitä kauempana ovat rajat.

Koetanpa vastata lehden esittämiin tehtäviin:

1. Millainen on tyypillisen Bond-elokuvan tarina? Miten tarkkaan elokuvat seuraavat tätä?
Onkohan tämä kompakysymys? Ensin oletetaan että on olemassa tyypillinen tarina ja sitten kysytään miten tarkkaan ko. elokuvat seuraavat sarjan elokuvien tyypillistä tarinaa?

2. Mitkä ovat James Bondin heikkoudet?
Epäilemättä Bond on henkisesti rikkinäinen. En usko että hän on koskaan oikeasti onnellinen. Ehjä ihminen valitsisi vaarattomamman työn jossa elinajan odotusarvo on korkeampi.

3. Mitkä ovat James Bondin vahvuudet?
Hän on valmis hyväksymään mitä tahansa riskejä suorittaakseen tehtävänsä. Työ on hänelle pakkomielle, ei vain jokin kepeä harraste. Tietysti hänen täytyy olla hyvässä ruumillisessa kunnossa, mutta ennenkaikkea hänen täytyy olla sairaalloisen itsepintainen ja periksiantamaton.

4. Mitkä ovat tyypilliset Bondin vastustajan luonteenpiirteet? Mitä vahvuuksia ja heikkouksia Bond-elokuvien roistoilla on?
Pääkonnat ovat yleensä aika sympaattisia, omalla tavallaan. He ovat jo saavuttaneet elämässään paljon. He ovat kyvykkäitä ja menestyisivät kunniallisessa, yhteiskunnallisesti hyväksyttävässä ammatissa jos niin haluaisivat, mutta sellaiseen he ovat liian katkeria.

5. Onko Bond-tyttö olemassa vain sankarin lemmittäväksi ja silmänruuaksi, vai onko hänellä vahvempi auttajan rooli?
Tytöt vaihtuvat ja heillä on rooli lähinnä sukupuolensa edustajana. He eivät ole mitenkään korvaamattomia. Sotilas tekee mitä sotilaan täytyy.



Näin lähti elämäni alkuun

Taloudellisesti tilanne ei nyt ole erikoisen lupaava. Raha merkitsee paljon, mutta ei sentään ihan kaikkea. On paljon antoisaa elämänsisältöä jossa mammonalla ei ole ratkaisevaa merkitystä. Olen optimistinen, tiedän nyt mitä elämältä haluan ja uskon selviytyväni eläkeikään saakka, tavalla tai toisella.

Uskon että elämäni on siirtymässä uuteen vaiheeseen. Väärinkäsitysten välttämiseksi korostettakoon etten ole hurahtanut mihinkään uskontoon tmv. Niin huonosti ei asia ole. JBA-saitilla on ollut minulle suuri merkitys. Se on auttanut vaikeiden aikojen yli, toiminut hengitysreikänä, pelastusrenkaana.

Vanhemmat ovat jo kuolleet joten he eivät ole näkemässä. Sikäli en enää välitä minkä näköisenä elämä jatkuu, kunhan jatkuu, vaikka paskakaivossa, vankilassa tai kaatopaikalla, miksi enää välittäisin. Oleellista on että pystyn tekemään hyödyllistä ja mielekästä työtä, ymmärtämään ja tuottamaan sisältöä.

Vielä minä joskus siellä Kihniänkylässä Hiirikosken rannalla asustan. Polttelen piippua porstuassa munalaatikon päällä istuen kuin isäni Veikko aikoinaan. Saappat jalassa heiluttelen kärpäslätkää vaarinsängyn reunalla istuskellen kuin paappani Salamoni. Ja pihalla isokukkaiset tulppaanit työntävät keväisin maasta vihreää varttaan.

En pysty erottamaan toisistaan JBA-kokoelmaa ja omaa elämääni. Miksi pitäisikään? Olen pystynyt rakentamaan JBA-saittia vain koska olen ollut hengissä, koska olen elänyt. Minusta elämä ja James Bondin Autokokoelma liittyvät toisiinsa. Elämä on viime vuosina tuntunut elämältä paljolti juuri JBA:n ansiosta.

Tulevana vuonna JBA -saitilla ei näillä näkymin tapahdu kovin paljon. Rauhallista kehitystä kuitenkin toivottavasti. JBA -saitti on levinnyt kuin Jokisen Eväät käsittelemään pienoismalliautojen lisäksi lähes kaikkea mahdollista. En pidä sitä pahana. Jossakin minun on täytynyt nämä mieltäni askarruttaneet ajatukset tuoda esiin ja JBA on tuntunut siihen parhaalta foorumilta koska olen juuri sitä rakennellut. Aasinsilta löytyy aina tarvittaessa Bond-elokuvista lähes mihin tahansa aiheeseen ja elämänilmiöön vaikka Bond-elokuvat eivät yritäkään kuvata tavallisen sukankuluttajan maallista taaperrusta.

Melkoista "pätkätyötähän" tämä saittien rakentelu on ollut ja tulee varmaan olemaan jatkossakin. Into sisällöntuottamiseen on suuri ja kiinnostavia aiheita on monia, mutta kaikkea ei mitenkään pysty samanaikaisesti tekemään. Kaikki on jatkuvasti kesken ja epätäydellistä. Minkäpä tuolle mahtaa. Maailma ei tule koskaan valmiiksi.

JBA-saitti on ollut melko aktiivinen, mutta luulen että sivujen rakentelussa tulen suurimmat urotyöni vastaisuudessa tekemään ABC -projektin parissa, niin rujolta kuin se nyt näyttääkin. Ehkä myös Drupal-saitti ( /D717 ) tulee jatkossa kasvamaan väessä ja voimassa?

Bond-elokuvat sinänsä eivät ole mikään Äiti-Teresa tai paratiisimaisen pumpulinpehmeä Lintukoto. Varmaan monet ovat voineet huonosti niiden tekemisen aikana tai niiden johdosta. Sellaista on elämä. Taistele tai syrjäydy, voita tai häviä, elä elämäsi kanssa sovussa tai sitten älä. Hakkaa päätäsi seinään ihan vapaasti jos se sinua huvittaa, mutta vaihtoehtoisiakin toimintapoja saattaisi löytyä, sellaisiakin jotka asettavat kallon luille vähäisempiä lujuusvaatimuksia. Seinät kun yleensä tuppaavat olemaan melko tukevarakenteisia.

On kuitenkin joitakin asioita joita vastaan haluan protestoida. Lauseet sellaiset kuin "Kaikki löytyy jo netistä!", "Kaikki on jo tehty!", "Tietokone voi korvata ihmisen!", "Kaikki kirjat ovat pian luettavissa Internetissä!" nostavat minulta karvat pystyyn. Haluan todistaa että materiaalinen maailma on olemassa. Virtuaalinen ei riitä. Ihmiset ovat tarpeellisia. Kirjat ovat arvokkaita, arvokkaampia kuin Bill Gates. Haluan että kone ei korvaa ihmistä. Koneiden kuuluu palvella ihmistä, myös tavallista kadun kulkijaa, eikä korvata meitä.

Tässä on kyse siitä tuleeko hengellä olla valtaa materian yli ja minusta niin täytyy olla. Ja ehkä vielä syvällisemmin kyse on siitä ovatko köyhät ihmisiä, ovatko kadun miehet kansalaisia, onko heillä henki ja sielu, vai onko henki vain suurpääomalla.


Joulun aikaan olen katsellut Vanhan Rauman (ja lähialueen) kultasepänliikkeiden näyteikkunoita. Oheisessa kylppärin peilin kautta otetussa kuvassa olen lähdössä kymmeneen pakkasasteeseen tutkimaan näyteikkunoita uskollisen työkaluni ( Canon PowerShot A400 ) kanssa. Tehtävän arkaluontoisuus huomioiden esiinnyn tietenkin naamioituneena niin että minua ei voi tunnistaa kuvasta?

Koriste-esineet ovat iloinen asia. Ne luovat elämään sisältöä ja toivoa. Ne korostavat kestäviä arvoja. Ne edustavat elämän tähtihetkiä, riippumatta siitä kuka on rikas ja kuka köyhä. Kultaa ei voi syödä, mutta se on silti arvokasta.

Hoitotätini Helmi, iältään keskimmäinen tätini, täyttää 70 vuotta vuodenvaihteessa. Lastenkielellä hänen nimensä oli Hemmi tai Hemma Lammala koska hän asui Vammalassa. Hänen tumma miehensä Risto on kuulemma argentiinalaisen vankikarkurin poika. Hemmi ja Ritso, lastenkielellä. Risto olisi mielestäni lapsuuteni aikaan voinut olla vaikka James Bond sillä muistan miten hän kiipesi näyttävästi kahta rinnakkaista kiipeilyköyttä katonrajaan asti Alavallin koululla, pelkästään käsiä käyttäen. Jätti minuun lähtemättömän vaikutelman. Ennen (vuoden 1971/1972?) remonttia sisäkatto oli siellä nykyistä korkeammalla. Ja minä varmaan olin nykyistä lyhyempi.

Vanhan Rauman näyteikkunoita 23.12.2012

Helmi on ottanut kuvia minusta lapsena. Alastonkuviakin löytyy kuten yllä näkyy. Eräässä kuvassa olen papiljotit päässä Koskenkorvan Karjalankylässä äitini vanhan kototalon Kalliokosken edustalla. Helmi on kautta aikojen ollut leikkisä luonteeltaan. Äitini kertoman mukaan Helmi on nuoruudessaan mm. kummitellut yöllä lakanaa apuna käyttäen Ilmajoen kansanopistolla jossa hän opiskeli. Se oli kai sisäoppilaitos jossa myös yövyttiin asuntolassa.

Helmi-täti on ollut suuri osa lapsuuttani, joten ajattelin antaa hänelle lahjaksi helmen joka on kultarenkaan sisällä ja hopeaketjun päässä. Helmi-kulta-hopea, minusta sen kuuluu mennä niin. Eihän se ole suunnattoman arvokas niinkuin joku Bond-elokuvaan sopiva Fabergen muna. En malta olla aikakirjoihin merkitsemättä että pienen alennuksen jälkeen maksoin tuosta pienestä lahjasta 180€ eli vanhassa rahassa yli 1000 markkaa. Minulle tuo summa on inhimillisesti ottaen kunnioitettava, mutta niinpä on päivänsankarikin. Olen siitä hyvin ylpeä. En tiedä mitä James Bond olisi valinnut, ehkä timantteja? Me olemme kuitenkin aivan eri palkkaluokissa.


Galleria