Edellinen | Seuraava |
|
Nyt kun se maailmanloppu 21.12.2012 on kuulemma tulossa niin lienee korkea aika suoristaa kravattiaan, tuntea elävänsä ja kuvata maailmaa kun se vielä on olemassa.
Tällä kertaa en hauku Skyfall-elokuvaa, mutta kehun aivan muita elokuvia, joten päätelkää siitä ; Mieleni on järkkymätön kuin Kalliokatu. Kävin perjantai-illalla katsomassa uuden Hobitti -elokuvan. Hobitti on mm. siitä hauska sana että se on englanniksi Hobbit, huomaa ero kirjoitustavoissa. Tämä on siis filmaattiselta kannalta eräänlainen jälkikäteen tehty johdanto-osa elokuvaspektaakkeliin Taru Sormusten Herrasta.
En ole mikään J.R.R. Tolkien -fanaatikko, mutta koen hänen työnsä tärkeänä osana länsimaista kulttuuriperintöämme, kuten myös James Bondin. Tosin se Sormuksen tarina oli aika raskas ja elokuvana osittain meni överiksi. J.R.R. Tolkien on siitä hupaisa tyyppi että hän kuulemma uskoi taruolentojen olevan todellisia.
|
Olen jo aiemmin rehvastellut sillä että omistan Kiroileva Siili -paidan. Nyt omistan myös mm. Kiroileva Siili -muistilehtiön ja Kiroileva Siili -olkalaukun. Kunniallisena Alavallilaisena tämä on moraalinen velvollisuuteni. Haluan nimittäin profiloitua Jalasjärveläisenä, vaikka kirkonkirjojen mukaan olenkin syntynyt Peräseinäjoella.
Jalasjärven Alavallista on kotoisin Kiroilevan Siilin piirtäjä Milla Palomäki ja siellä on syntynyt myös entinen pääministeri Mari Kiviniemi. Kumpaakaan en henkilökohtaisesti tunne, he ovat nuorempaa ikäluokkaa. Muita Alavallin suurhenkilöitä? No sellainen mielestäni oli ainakin kansanpelimanni Kassu Välimäki, minun lapsuuteni sankareita.
Lapsuuteni vietin lähinnä Jalasjärvellä. Äiti oli opettaja Alavallissa ja isä maanviljelijä naapurikylässä Kihniänkylässä joka kuului Peräseinäjoen kuntaan. Tajusin olevani virallisesti peräseinäjokinen vasta kun Jalasjärvellä keskikoulun loppuvaiheessa oli tehtävä luokkaretki silloisen Neuvostoliiton Leningradiin (nykyisin Venäjän Pietari) ja henkilöpaperit sitä varten täytyi erikseen hakea Peräseinäjoen nimismieheltä. Muille luokanvalvoja sai henkilöpaperit Jalasjärveltä. Syntymäpaikakseni on kyllä jokseenkin kaikkialla merkitty Jalasjärvi. Ehkä asia "normalisoitui" vanhempien avioerossa silloin kun olin varusmiespalveluksessa 1970-luvun lopulla?
Oikeasti olen kylläkin syntynyt Seinäjoen vanhassa synnytyssairaalassa, äitini kertoman mukaan. Ja kun olen perinyt isän maatilan Kihniänkylästä, joka on vuoden 2005 alussa liittynyt Seinäjoen kaupunkiin, niin asia on mielestäni kohdallaan vaikka papereissa lukeekin syntymäkotikuntana Jalasjärvi. Olen siis seinäjokelainen, peräseinäjokelainen, jalasjärveläinen, kihniänkyläläinen, aivan varmasti Kunniallinen Alavallilainen ja ehkä hiukan raumalainenkin kun sentään olen Raumalla asunut jo yli 30 vuotta. Harvinaisen selvää?
Ehkä isällä ja äitillä oli sellainen ajatus että minä olisin viimeistään kouluiän kynnyksellä jäänyt asumaan Kihniänkylään ja mennyt siellä kouluun. Menin "isänkotiin" isän Monark-mopon kyytissä ja kävimme valokissa, hilloja poimimassa, Sammatin mailla (jotka Natura-maat perikunta on isän kuoleman jälkeen joutomaina halvalla myynyt Metsähallitukselle Peurainnevan soidensuojelualueen osaksi). Luulin että se oli sen vierailun tarkoitus, mutta pian paljastui että uusi asumisjärjestely oli tarkoitettu pysyväksi. Rupesin muutaman päivän kuluttua itkeskelemään loputtomasti, kaipasin kai äitiä ja minut täytyi palauttaa Alavallin koululle. Hiirikoski Kalakoski oli minulle siinä vaiheessa liian raju muutos, liian kolkko paikka. Alavallin koulunmäki oli turvallisempi ja kodikkaampi. Niinpä sitten kuitenkin aloitin kansakoulun äitini Armin luokalla Alavallissa.
Aion kuitenkin siellä Hiirikosken rannalla vielä joskus asua aivan virallisestikin. Isän vanhan maatilan pystyy minulta pois ottamaan vain kuolleen ruumiini yli. Sen tilan puolesta ovat isä ja paappa taistelleet ja niin taistelen minäkin. Kun äitiä ei enää ole niin äidin luo ei voi enää mennä. Äiti on poltettu.
Sellaista se on elämä, itkemistä ja taistelua, varsinkin lapsena. Lapsena ja nuorena se luultavasti tuntuu pahemmalta, vanhemmiten mieli kovettuu. Ehkä noista lapsuus- ja nuoruusajoista voisi vielä joskus kirjoittaa enemmänkin, mutta eräät seikat siellä ovat edelleen niin kipeitä tai arkoja ettei niitä vielä kärsi julkisesti kosketella.
Kevyempää tunnelmaa tavoitellen, Star Wars -shakkinappuloiden rintamalla voinee vitsikkäästi todeta että valkoisen tilanne on vain heikentynyt entisestäänkin. Luke Skywalker kohtaa pimeyden voimat apunaan vain ne kaksi hyödytöntä höperöä robottia, eikä uusi lisäys - vihreä kääpiö - paljon auta. Pimeyden voimilla on tilanne vahvasti hallinnassa kuten kuvasta näkyy ;-)
Kääpiöitä käsiteltiin myös edellä mainitussa Hobitti-elokuvassa, jossa saimme mm. tutustua hyvin havainnollisesti kääpiöiden ja peikkojen ruokailutottumuksiin. Viiksimiehille varoituksena on sanottava että Hobitti-elokuva voi aiheuttaa alemmuuskompleksin viiksillään ylpeileville henkilöille, sillä kääpiöiden viikset ovat luonnottoman muhkeita. Sellaiset viikset pitäisi lailla kieltää.
Elokuva oli jopa 3D-versio eli päässä oli pidettävä pitemmän päälle aika painavilta tuntuvia laseja jos aikoi saada suomennetusta tekstistä jotakin selvää. Laseissa on paristo ja ilmeisesti niihin tulee jonkinlainen tahdistussignaali joka ohjaa niitä ja auttaa luomaan elokuvasta kolmiulotteisen vaikutelman. Tämä ei tokikaan ole minulle ensimmäinen 3D-elokuvakokemus, joten uutuudenviehätys on jo haihtunut. No jaa, hobitit asuvat luolan kaltaisissa asunnoissa, joten sikäli 3D ehkä oli hyvä lisä. Luolassa syvyysvaikutelma on voimakas. Muuten en erikoisesti enää kaipaa elokuviin 3D-efektejä, ilman niitä elää helposti.
|
|
Lauantaina 15.12.2012 oli Raumalla jonkinlaiset joulumarkkinat, vaikka se ei näissä kuvissa paljon näy. Sää ei tosin suosinut, oli pilvistä, tuulista ja lumipyryäkin.
Katulämmitys pitää lumipyrystä huolimatta osan Vanhasta Raumasta lumettomana. Lumettomuudessa toki se haitta että maa on tumma ja kostea, mutta eipä lumikaan kauan puhtaana pysy.
Rauman jouluvaloista täytyy kiireesti räiskiä kuvia nyt kun ne vielä ovat paikoillaan. No jaa, voipa tosin olla ettei niitä ihan äkkiä poisteta. Mutta kun on se Maailmanloppukin tulossa ja kaikki.
Ja kaiketi - niin vastenmieliseltä kuin se tuntuukin - on lopuksi toivotettava Hyvää Joulua. Varsinkin kun on nyt niin lopulliset tunnelmat käsillä...