17.05.2011
Mukavia ja vähemmän mukavia

Peräseinäjoen Kihniänkylä, Petäys-tila. Postiosoite kirjoitettiin ennenvanhaan Kalakoski, Hiirikoski.

Sanelman kaksi nukkea ja vintillä olevat lastenvaunut tuovat väistämättä mieleeni Salamonin ja Helgan perheen kaksi ensimmäistä lasta jotka kuolivat aivan pieninä.

Arvattavasti nuo vanhat lastenvaunut ovat peräisin jostakin 1910- tai 1920-luvulta? Sen jälkeen talossa ei ole ollut pieniä lapsia.

Nukeilla on kummallakin pieni tuoli. Täytyyhän kaikille tuoli olla.

Arvattavasti Sanelma teki nuo nuket koulussa? Nämä eivät olekaan mitään Molla-Maijoja, vaan näillä on ihmiskasvot.

Lastenvaunut ovat sattumoisin suoraan sen sängyn yläpuolella jossa nukun.

En usko kummituksiin ja vaikka uskoisinkin niin en kertoisi.

Sanelman sisäänkäynti

Isäni siskon Sanelman huoneen sisäänkäynnin yläpuolella on arveluttavaa prameilua, turhaa ja paheksuttavaa koristeellisuutta?

Oliko Sanelman elämä sitten tarpeettoman korea? Tokkopa vaan.

Äitini kertoi että Sanelma asui alunperin tuvan vieressä pienessä, paremmassa kamarissa.

Äiti ja me lapset tulimme kesällä Alavallista yhdessä heinätöihin ensimmäistä kertaa joskus 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa, ehkä niihin aikoihin kun nuorimmainen 1964 syntynyt Pasi pystyi jo ajamaan polkupyörää? Vai olisiko Pasi aluksi kulkenut äitin pyörän "jopparilla", en muista varmasti.

Vasta ensimmäisten yhteisten heinätöiden kesänä kuitenkin nostettiin eräänlainen kissa pöydälle.

En oikein muista millaisia keskusteluita tästä käytiin, mutta tilanne oli sellainen että isä ja äiti olivat olleet naimisissa vuodesta 1958 ja isän sisar Sanelma asui edelleen kotitalossaan. Sanelman työpanos oli tietenkin hyvin tärkeä, varsinkin talon emännän Helgan kuoleman jälkeen.

Sanelman porraskivi on vanha pyöreä myllyn kivi. Tilan naapurissa oli mylly.

Yleensä Sanelma kylläkin lopulta määräsi talossa kaapin paikan, varsinkin paapan kuoltua, mutta tuolla kertaa hän oli väistynyt.

Sanelma muutti pois paremmasta kamarista tähän melkoisen vaatimattomaan residenssiin jossa ei ollut sähköjä eikä muutakaan lämmitystä.

Siellä hän ilmeisesti myös pysyi hyvin pitkään, ehkä jopa aina siihen saakka kun hän muutti vanhainkotiin (Koivukaari?) kirkonkylään.

Täytyihän siellä talvella olla lämmitin. Huoneeseen oli vedetty jatkotroikka ja siellä oli jonkinlainen sähkölämmitin, mutta ei siellä varmaankaan talvella hiki tullut vaikka lattialla olikin paksu kerros mattoja. Mutta Sanelmako olisi luovuttanut, ei toki!

Äitini kertoman mukaan Sanelma vastusti Veikon ja Armin avioliittoa alunperinkin. Vaikea kuvio se varmaankin oli, henkisesti. Mutta kovaa oli Sanelmankin työntäyteinen elämä. Pieni, vanhemmiten kumaraselkäinen nainen hoiti useimmat navettatyöt ja kasvimaat. Loma oli hänelle tuntematon käsite.

Konelypsyä Sanelma ei kuitenkaan opetellut, eikä hän yleensäkään ollut suuri tekniikan ystävä. Traktoria vastaan hän kävi sitkeästi propagandasotaa 1970-luvun alussa, mutta kylläpä se Ford 3000 tilalle vain lopulta kotiutui.

Joutsenet, nuo vahvasiipiset linnut

Keväällä Kihniäjoessa Hiirikosken vaiheilla näkee usein joutsenparin.

Kosken läheisyydessä vesi sulaa melko aikaisin.

Siinä vapaassa vedessä joutsenet viivähtävät hetken matkalla ties minne.

Ne ääntelevät haukkuen kuin koirat, ainakin minun mielestäni joka en niin hyvin eläinten ääniä erota. Syövät ehkä joesta jotakin.

Näitä kevään 2008 joutsenia kutsuin nimellä Veikko ja Armi. Ehkä nuo eri teille lähteneet sielut olivat sittenkin viimein lopulta löytäneet yhteisen rauhan Tuonelan virralla ja kävivät tervehtimässä. Eihän Tuonelassa voi loputtomiin riidellä. Ne lensivät suoraan ylitseni kohti pohjoista. Yhdessä.

Tämä pääsiäinen 2008 oli sitä aikaa kun Mauno Kalakoski kuoli Seinäjoen sairaalassa, "vaarattoman" leikkauksen jälkeen, maattuaan tajuttomana kuukauden verran. Jos Maunon sielu vaeltaa lintuun, niin se olisi haukka, iso ja huimapäisen rohkea haukka. Sen verran on sielunvaellus Maunolle velkaa.

Jokapäiväisiä esineitä?

Rautalangasta voi tehdä koukut seinään.

Ei kai talossa ole koskaan ihan omavaraistaloudessa eletty, mutta itse on kaikkea ensin yritetty.

Kupariset kahvipannut ovat roikkuneet kantturin seinällä ties kuinka kauan.

En tiedä miksi pannujen pohja on peitetty sanomalehtipaperilla. Sanomalehtien päiväykset voisivat kertoa jotakin.

Kenkälestejä on enemmänkin kuin nämä. Ilmeisesti joku talossa on tehnyt suutarin töitä ainakin jonkin verran, omiksi tarpeiksi. En vaan tiedä kuka.

Punainen karvamatto ja kenkäteline ovat äitin jäämistöä Alavallista. En ole oppinut käyttämään tuota kenkätelinettä, onko se liian tekninen vai ovatko kenkäni väärän tyyppisiä?

Sisältö

ALKU