Ei voi olla

Edellinen Seuraava

Posti toi elokuun lopulla 2011 suomalaisen keräyssarjan "uuden" tilauspaketin, ruskea pahvilaatikko sisältää numerot 52 ja 53. Tätä ennen sain numerot 50 ja 51 kuten jutussa 56 kerrotaan. Tuota aiempaa pakettia olin jossakin määrin aiemmin kaipaillut, mutta tätä uutta en.

Näyttää siis tosiaan siltä että jostakin syystä minulla on toinenkin suomalaisen sarjan tilaus pyörimässä. En tosin ole sellaista toista sarjaa itse koskaan tilannut.

Olen tilannut keräilysarjasta vain yhden eksemplaarin ja se loppui suomalaisen sarjan viimeiseen numeroon 60 jo aikapäiviä sitten.

No okei, voin maksaa vielä tämän paketin, mutta tämän jälkeen otetaan käyttöön tiukka linja : Mitä ei ole tilattu, sitä ei makseta. Ihmisillehän voi lähetellä kaikenlaista, mutta jos ei ole tilausta tai muuta sopimusta ja sitoumusta niin ei voi odottaa maksua.

Lähetin sähköpostia sarjan suomalaiselle edustajalle DM-Database Oy ja siellä pyhästi luvataan lopettaa "kaikki tilaukset". Tuo sana "kaikki" pistää vähän miettimään. Minullahan oli vain yksi.

Hmmmm, minulla on Enkuista edelleen saamatta kaksi kappaletta numeroita 75 jotka olen maksanut etukäteen jo kuukausia sitten, toivottavasti tuo tilaus kuitenkin jää vielä voimaan? Enkuista nämä suomalaisen sarjankin paketit postileiman mukaan tulevat, ROYAL MAIL siinä lukee.

Tuo vähän pistää miettimään että miten tilaukset on aiemmin lopetettu ja loppuneet. Laskulla on teksti "Mikäli ette halua seuraavia osia, voitte peruuttaa ne soittamalla asiakaspalveluumme ... tai lähettämällä sähköpostia osoitteella ..." ja onpa se sama teksti ollut aiemmillakin laskuilla, vaikka en siihen ole tietoisesti kiinnittänyt huomiota.

Sääntö on siis tuo että jo lähetetty paketti on maksettava ja vasta seuraavan voi peruuttaa? No okei, kyllähän minä tämän aioinkin maksaa, vaikka en oikeastaan olekaan sitä itse tilannut. Tilaamattomia tavaroita ei oikeasti tarvitse maksaa. Voi vain arvailla paljonko erimielisyyksiä tämän seikan suhteen on ilmennyt?

Mutta tämän jälkeen sanon että nyt se on loppu. Nimittäin mäntysuopa.

Vanhassa TV-mainoksessa nimittäin mies jynssää kontallaan lattiaa, täysin tossun alla, taisi olla esiliinakin päällä. Sitten hän saa jonkinlaisen testosteronipulssin, terästäytyy, paiskaa puhdistusvälineen lattialle ja tiuskaisee "NYT se on LOPPU!". Pirttihirmu reagoi siihen järkähtämättä, henkisen tasapainonsa järkkymättä, hegemonian vakaasti omassa hallussaan säilyttäen, pahanenteisellä, uhkaavalla äänellä "MIKÄ on loppu?", joka jättää ikäänkuin terävän miekan roikkumaan aviomiehen pään yläpuolelle. Tuo pikku hiirulainen mieheksi, nokkimisjärjestyksen hopeasijan haltija, kyyristyen nöyrän alistuneesti vastaa: "mäntysuopa".

On näissä pahvilaatikossa tulevissa lehdissä sentään se hyvä puoli että ne yleensä ovat neitseellisen sileitä ja siistejä. Muovikelmussa kaupan lehtihyllyiltä ostetuissa irtonumeroissa lehti tuppaa olemaan jo valmiiksi uutena ryppyinen, koska tuollaisia epämääräisen muotoisia muovipussiin suljettuja krypelmiä, dioraaman ja lehden yhdistelmiä, on aika mahdotonta suuremmissa erissä kuljettaa siististi ja lehden rypistymättä. Sellaisia liukaspintaisia klönttejä ei montaakaan pysty asettamaan siististi päällekkäin.

Olisi kiva sitoa noita lehtiä kirjoiksi, jos osaisi. Saahan ne painon alla sileiksi. Lehtikoteloista voisi saada sopivat kannet kirjaan? Sopiva määrä lehtiä yhteen kirjaan olisi ehkä 20 lehteä. Suomalainen sarja menisi siis kolmeen kirjaan. Kirjoiksi sidottuna lehtiä olisi helpompi säilyttää ja käsitellä. Saapa nähdä opinko joskus alkeellista kirjansidontaa niin että syntyisi käyttökelpoista tulosta. Kansalaisopistossa opetettu kirjansidonta tuntuu tähän tarkoitukseen tarpeettoman "taiteelliselta"? Minulle riittäisivät vähäisemmätkin esteettiset arvot.