Narraamista

Edellinen Seuraava

Joskus tulee ajatelleeksi, niinku että mitä järkee. Siis mitä jää käteen jos kahmaisee tosta kiinni ja pusertaa, siis ihan konkreettista.

Onko kaikki vain huiputusta ja nenästä vetämistä, julmaa kusetusta?

Mikä on elokuva? Korkeintaan se on jokin jähmeä muovikotelo hyllyssä tai ohikiitävä ajan hetki josta ei saa otetta, joka ei jää käteen.

Terve kansalaisjärki sanoo että jos siitä ei jää mitään käteen tarttumalla ja puristelemalla, niin se ei ole mitään, vain tyhjää ilmaa.

Bond ajelee tuolla ja siellä, letkauttaa kaksimielisen lausahduksensa ja selviytyy taas lopulta kuin ihmeen kaupalla. Elokuva ei kuitenkaan muutu elämäksi. Elokuva on siis huijausta.

Elokuvissa käytetyt autot ja muut laitteet ovat myös monasti silkkaa huijausta.

Autoilla tehdään temppuja joita niillä autoilla ei olisi pystynyt tekemään niin kuin elokuvassa väitetään.

Kuvauksissa käytetyssä kalustossa on erikoisvirityksiä joita katsojalle ei paljasteta.

Bond muka ohjaa BMW:tä Ericsson-kännyllään takapenkiltä. Bond muka hyppää ex tempore tavallisella kaupassa myytävällä AMC Hornetilla (jota merkkiä ei edes myydä ko. maassa eikä ole koskaan myyty) joen yli ramppia käyttäen. Bond muka laukaisee Aston Martinin apukuskin heittoistuimella ulos autosta. Ja niin edelleen, ja niin edelleen.

Jotkut laitteet eivät olisi olleet edes periaatteessa mahdollisia. Puhumattakaan että pääosan esittäjä itse olisi ollut ajoneuvossa hurjan stuntin aikana. Pah!

Pienoismallit ovat huijausta. Vaikka ne yritetään saada näyttämään oikeilta autoilta niin ne eivät ole sitä. Pienoismallit ovat julmaa kusetusta. Ne pitäisi lailla kieltää.

Sitäpaitsi jotkut pienoismallit eivät edes ole kovinkaan hyviä, esikuviensa näköisiä.

Narrata ei saisi, siis ihan oikeasti. Narraaminen on rumaa.

There are no such things as Dragons.

Mutta kyllä nää pienoismallit kuiteski on ihan konkreettisia.