Jäähyväiset SolidWorks -ohjelmalle

Edellinen Seuraava

Valmistaudun jättämään jäähyväiset SolidWorks -ohjelmalle, koska se ei ole työelämän ulkopuolella normaalisti käytettävissä. Haluan kuitenkin vielä yksityiskohtaisemmin palata mittakaavassa 1:43 esitettyä mallia #84 koskevan parannusehdotuksen rakentamiseen tällä ohjelmalla. Aihetta on aiemmin käsitelty jutuissa 175 ja 172.

Lohikäärmeen runko

Rungosta on hyvä aloittaa. Se on ajateltu metalliseksi valuosaksi. Renderoinnin kannalta materiaalina taitaa tässä olla "alumiini".

Lohikäärmeen rungon mallintamisessa voidaan lähtökohtana käyttää aihiota jonka pohjan mitat ovat 60 mm * 165 mm. Aihion korkeutena riittää 48 mm.

Käytännössä aluksi sketsataan Top -tasolle sopivan kokoinen suorakaide joka pursotetaan 48 mm korkeaksi kappaleeksi jota käytetään jatkossa aihiona.

Kylkeä voi ryhtyä muokkaamaan oheisen kuvan mukaisilla mitoilla. Perä on kuvassa oikealla. Toista kylkeä ei tarvitse erikseen mitoittaa sillä se synnytetään tämän peilikuvana.

Kyljen keskellä on 10 mm suora osuus molemmin puolin. Muut kyljen pisteet on yhdistetty toisiinsa neljän pisteen splineillä niin että kylkeen saadaan kaareva, mutta silmämääräisesti jatkuva muoto.

Yksi kylki leikataan asetettujen mittojen mukaan ja toiseen kylkeen saadaan sama muoto peilaamalla pituusakselin suuntaisen Front -tason suhteen.

Lohikäärmeen ulkoinen perusmuoto syntyy leikkamalla aihion yläosasta pois mittojen mukainen suorilla viivoilla yhdistetty osa.

Leikkaava monikulmio on sketsattu Front -tasoon eli keskelle aihiota, joten leikkaus tehdään molempiin suuntiin.

Mallin yläpinnan keskiosa on vaakatasossa. Perä jätetään korkeammaksi pyrstöä varten.

Kaksiosainen pyrstö syntyy kahdella leikkauksella. Right -tason sketsillä pyrstö jaetaan kahtia ja tätä vasten kohtisuorassa tehdään Front -tason sketsillä pyrstöön pieni pystysuora etureuna.

Rungon alaosaan tehdään viisteet eteen, taakse ja sivuille. Myös splinin avulla muotoillut kylkien osat saadaan viistettyä yhtä vaivattomasti kuin suorakin osa, ilman sen enempiä määrittelyjä.

Seuraavaksi toiminta siirtyy aihion alapuolelle. Valmistaudutaan rungon tekemiseen ontoksi.

Aihion pohjaan kaiverretaan vain puolen millimetrin syvyinen tasku joka likimäärisesti esittää erillisenä osana tehtävän pohjan muotoja. Etuosan kaarevat muodot ovat syntyneet splinillä.

Edellisen kaiverruksen sisään tehdään samanmuotoinen ja vain hiukan pienempi tasku niin että rungon pohjaan jää 1 mm reunus jonka varassa runko tulee lepäämään erillisen pohjan päällä.

Ennen rungon tekemistä ontoksi tehdään sen yläosaan pyöristykset niin että Shell -toiminto huomioi myös ne.

Ontto ja ohutkuorinen runko saadaan aikaiseksi Shell -toiminnon avulla jossa valitaan poistettavaksi rungon pohjaan viimeksi jyrsitty pinta. Tähän tosin liittyy joitakin ongelmia joten se ei aina toimi ihan sukkana.

Kuoresta tulee mittakaavassa 1:43 vain 0,5 mm paksu. Se vastaisi kuitenkin 1:1 noin 22 mm paksua ja jos materiaali olisi edes jonkinlaista kunnon panssariterästä niin se kestäisi kyllä käsiaseiden luodit.

Pyöriä varten rungon pohjan aukkoa täytyy vielä hiukan suurentaa. Lohhariin halutaan kunnon raideleveys joten pyöränaukkojen on oltava pohjaa leveämmällä.

Seuraavaksi kanteen tehdään pyöreä aukko tornia varten.

Kannen päälle tulevaan erilliseen torniin tulee reunus joka mahtuu tämän aukon sisään ja toinen reunus jonka varassa torni lepää kannen päällä.

Lohharin etuhampaat sketsataan rungon etupintaan ja aukko leikataan pois. Etupintahan ei ole pystysuora, mutta ei tarvitsekaan olla. Oleellista on että se on taso.

Sivuhampaat sketsataan omalle tasolle lähelle oikeaa paikkaa, leikataan aukko pois ja peilataan Front -tason suhteen sama leikkaus toiselle poskelle. Kyljen etuosahan ei ole tasainen, joten siihen ei voi sketsata, siksi tarvitaan erillinen taso.

Tosin olisihan sivuhampaiden sketsin voinut tehdä Front -tasoon ja leikata siitä molempiin suuntiin. Yleensäkin saman lopputuloksen voi saavuttaa monella erilaisella tavalla.

Liekinheittimien suuaukkoja varten luodaan oma pystysuora taso rungon eteen. Tasolle sketsataan kaksi sisäkkäistä ympyrää kuvaamaan putkea josta polttotaisteluaineen on määrä suihkuta ulos.

Sama putken suuaukko peilataan toiselle puolelle ja pursotetaan putket riittävän pitkiksi niin että ne yhtyvät runkoon. Tässä emme välitä siitä mitä on rungon sisällä koska tavoite on vain saada Lohhari näyttämään päällisin puolin hyvältä.

Jos putket olisi sketsattu suoraan rungon etupintaan niin niistä ei olisi tullut vaakasuoria kun etupinta ei ole pystysuora. Yksinkertaiset graafiset periaatteet riittävät tällaisessa vain näennäisen teknisessä piirtämisessä pitkälle. Lujuuslaskennalle ja tekniselle realismille voi haistattaa huilut.

Oikeaan kylkeen kaiverretaan vielä oven paikka matalalla leikkauksella joka ei mene kuoresta läpi.

Tässä on käytetty kahta sketsiä koska viisteen takia kyljessä on kaksi eri tasoa.

Nyt Lohharin runko vaikuttaa jo aika valmiilta. Kuvissa näkyvät aihion mitat. Lopputuloksen leveys ei ihan täsmää aihion kanssa sillä kyljestä on leikattu hiukan pois.

Se on kuitenkin vain Lohharin yksi osa. Muut osat kuten renkaat ja torni täytyy piirtää erikseen ja yhdistää kaikki osat kokoonpanossa.

Onko tämä oikean Lohikäärmetankin työpiirrustus ja rakennusohje? No tasan ei ole.

Näinkö pienoismalli siis oikeasti tehtäisiin? No tasan ei. Tämä on vain eräs tekniikka jonka avulla voi yksinkertaisesti muodostaa 3D-mallin pienoismallista. Koneistaja tuskin ihan nikottelematta rupeaisi jyrsimään 165 mm * 60 mm * 48 mm aihiosta tällaista ohutkuorista Lohharin runkoa.


Pienoismallin pohjalevy

Pienoismallin pohjan mallintaminen voidaan aloittaa sketsaamalla Top -tasolle suunnilleen rungon pohjan suurimman aukon kokoinen suorakaide. Tästä joudutaan vielä myöhemmin leikkaamaan paloja pois.

Vaihtoehtoisesti pohjan voisi jo alunperinkin sketsata valmiiksi haluttuun muotoon, mutta tässä käytetty portaittainen toimintatapa on ehkä yksinkertaisempi, koska ei tarvita niin monimutkaista sketsiä. Sketsien muokkaus voi olla työlästä ja erilliset leikkaukset omina piirteinään joustavampi tapa, varsinkin jos ei alussa ihan tarkkaan tiedä miten pitäisi tai kannattaisi tehdä.

Suorakulmion mitat ovat 146 mm * 43 mm ja pohja pursotetaan 1 mm paksuiseksi.

Seuraavaksi pohjaan leikataan ne renkaiden aukot jotka olisi edellä voitu huomioida jo alkuperäisessä sketsissä. Renkaille on aukkoa jo tehty runkoonkin joten näiden aukkojen ei välttämättä tarvitse olla ihan niin suuret.

Pohjan päälle sketsataan ja mitoitetaan vain yksi suorakulmio. Muut leikkauksessa käytetyt suorakulmiot luodaan tästä symmetriaominaisuuksia hyödyntäen peilaamalla tasojen suhteen. Pohjan keskipiste on nimittäin kiinnitetty origoon.

Akseliväliksi tulee 2 * 52 mm ja raideleveydeksi vähintään 2 * 17 mm + renkaan leveys. Mittoihin on itse asiassa päädytty aiemmissa kokeiluissa. Usein mitat täytyy valita niin että ne sopivat yhteen muiden osien kanssa ja ellei lähtötilanteessa ole tarkkaa suunnitelmaa niin kokonaisuutta joutuu sovittelemaan ja muokkaamaan osia ehkä moneenkin kertaan.

Tasaisen pohjan alapuolelle luodaan nelivetoiselta vaikuttavan ajoneuvon "akselit".

Suorakulmioita apuna käyttäen sketsataan vaunun keskiakselille ja pyörien akseleiden kohtaan laatikot joiden hyvällä mielikuvituksella varustettu henkilö voisi kuvitella esittävän maastoajoneuvon akseleiden suojuksia. Piirre pursotetaan 4 mm paksuiseksi.

Ajateltujen pyörien keskikohdalle porataan reiät akseleita varten eteen ja taakse. Niinpä sketsataan 2 mm halkaisijaiset ympyrät vaikkapa Front -tasoon edellä luotujen "akselisuojusten" keskikohdalle ja tehdään molempiin suuntiin "Extruded Cut" koska akseleista on ajateltu 2 mm paksut.

Pohjan alapuolen piirteistä saadaan luonnollisemman näköiset tekemällä reunoihin pyöristykset.

Ajattelisin että pohjan päälle voisi erillisenä osana mallintaa traktorin moottorin mallisen moottorin yksinkertaiset ulkoiset piirteet. Niinpä moottorin yksityiskohtiin tässä vaiheessa puuttumatta teen pohjan päälle vielä pienen pursotuksen helpottaakseni tulevan moottorin sijoittamista oikealle paikalleen. Perässä on ehkä enemmän tilaa joten sijoitetaan moottori taka-akselin päälle.

Tällaisen pohjan päälle Lohharin pienoismalli on sitten tarkoitus koota. Renderöinnin kannalta tärkeä materiaali on tässä "Malleable Cast Iron" eli jonkinlaista valurautaa. Oikeasti mallin pohjan halutaan näyttävän mustalta muovilta, mutta tämä valinta suunnilleen täyttää sen tarkoituksen, vaikka onkin tarkkaan ottaen virheellinen.


Etuosan aukon suojaus

Lohharin avoimen suuaukon taakse pohjan päälle tuleva punaisen suojuksen teen yksinkertaisesti piirtämällä sopivan tuntuisen projektion Top -tasoon ja pursottamalla siihen korkeutta.

Sitä on vaikea mitoittaa tarkasti, täytyy kokeilla kokoonpanossa miten saa sopimaan. Oikeasti se pitäisi saada mahtumaan rungon pohjan aukosta sisään, mutta sen täytyisi kuitenkin olla niin leveä että etupyörät mahtuvat sen sisäpuolelle. Lisäksi olisi mukavaa jos se ihan oikeasti voisi pysyä paikallaan pohjan varassa.

Siinäpä muuten on harvinaisen huonosti mitoitettu sketsi, oikein varoittava esimerkki ...

Oikeasti etusuojan ilmeisesti pitäisi sulkea vaunun etuosa ilman että jää aukkoja, mutta siihen en tässä pyri koska kylki on niin monimutkaisen muotoinen. Riittää että etusuoja tarjoaa kohtalaisen näkösuojan.


Vaunun torni

Vaunun rungosta erillisen tornin mallinnus aloitetaan luomalla Top -tason yläpuolelle 15 mm korkeudelle samansuuntainen uusi taso.

Tasoille piirretään origon ympärille samanasentoiset kuusikulmiot. Sitten nämä yhdistetään Loft -komennolla tornin täyteiseksi aihioksi. Torni on siis tässä vaiheessa umpirautaa.

( Mitat eivät tässä ole aivan samat kuin aiemmin. )

Tornin alapintaan tehdään Lohharin rungon yläpinnan aukkoon sopiva pyöreä pursotus.

Tornin yläpintaan puolestaan pursotetaan elokuvan mukainen pyöreä koroke joka kapenee ylöspäin.

Yläosien särmiin tehdään pyöristystä jo tässä vaiheessa että ne tulisivat myös ontoksi tehtävään sisäosaan. Materiaaliksi on valittu "Cast Alloy Steel" joka on ehkä epärealistista, mutta erottuupahan rungosta.

Tähän saakka torni on ollut täyteinen kappale, mutta eipä siitä sellaisena olisi paljon iloa, varsinkaan vaunun ajajalle, joten tehdään tornista ontto Shell -komennon avulla. Poistetaan alin ja ylin pinta.

Tornin etuosan aukkoja varten luodaan eteen uusi pystysuora taso ja sketsataan siihen tornin etuosasta poistettavat kohdat. Leikataan niin syvälle että aukot menevät tornin etuosasta läpi mutta eivät ylety takaosaan.

Voin täten katsoa tornin tulleen valmiiksi, vaikka siinä ei olekaan niitinkantoja näkyvissä. Pyöreisiin reikiin kuuluisi oikeastaan lamput ...


Vaunun pyörät ja akselit

Olen ajatellut että pienoismallin pyörien ulkohalkaisija olisi 25 mm joka vastaa traktorimaista noin 107 cm mittaa reaalimaailmassa. Niihin sopisi ehkä halkaisijaltaan 15 mm vanteet.

Vanteiden luonti voidaan aloittaa piirtämällä Top -tasoon sketsi joka esittää puolikasta vanteen läpileikkauksesta. Sketsin isoin mitta on 7,5 mm joka on puolet aiotusta 15 mm halkaisijasta. Tosin lisäksi tulee pienet - mitoiltaan epäkriittiset - reunat niin että rengas pysyy vanteella - tai niin ainakin voisi ajatella. Se 15 mm onkin oikeastaan vanteen päälle tulevan renkaan sisähalkaisija.

Vanteen perusmuoto syntyy pyöräyttämällä Top -tason sketsiä origon kautta kulkevan akselin ympäri täysi kierros 360°. Kappas vaan, ne onkin jo valmiiksi maalattu vihreiksi.

Akselin kohdalle vanteeseen pursotetaan molemmille puolille pullistumat maastouskottavuuden lisäämiseksi.

Lopuksi keskelle porataan halkaisijaltaan 2 mm reikä akselia varten ja pyöristellään vanteen ulkoreunoja paremman ulkonäön aikaansaamiseksi.

Vanteen materiaaliksi on valittu "Custom Plastic" koska sen väriä on helppo muuttaa. Vannetta ei siis oikeasti maalattu vaan jo sen perusaineen väriksi on valittu tuo liskonvihreä.

Vanteen päälle sopivan renkaan luonti alkaa sketsaamalla Front -tasoon origon ympärille sisäkkäiset ympyrät halkaisijaltaan 25 mm ja 15 mm ja pursottamalla piirre 5 mm paksuiseksi.

Piirrettä ei luoda Top -tasoon koska se ei ole ajoneuvon renkaan luonnollinen asento. Tokihan osien asentoa pystyy kokoonpanossa muuttamaan mielin-määrin, mutta selvempää on jos ne jo alunperinkin ovat oikeassa asennossa.

Renkaan materiaalina musta kumi on luonteva valinta. Pyöristetään reunoja jo tässä vaiheessa että saadaan luonnollisempi ulkonäkö.

Yleensä pyöristyksiä tehdään vasta viimeiseksi, mutta omavaltaisesti käytän pyörityksiä jo varhain mallin peruspiirteiden muokkaamiseksi. Maastorenkaan kuvio täytyy olla karkea joten en halua siihen pyöristyksiä.

Maastoajoneuvon renkaassa täytyy olla kuviota sillä eihän tämä mikään formula-auto ole. Niinpä renkaan pintaan tehdään leikkauksia.

Renkaan toiselle kyljelle sketsataan sopivan tuntuinen pieni suorakulmio joka leikkaa renkaan ulkomittaa. Tämä suorakulmio monistetaan "Circular Pattern" -toiminnolla origon ympäri. Tässä tulee 30 leikkaavaa suorakaidetta joilla rengasta leikataan lähes keskelle asti. Renkaan keskelle haluan kuitenkin jättää kantavan osan.

Renkaan toiselle kyljelle tehdään lähes vastaava leikkaus, kuitenkin niin että kolot eivät tule aivan samalle kohdalle.

Lopuksi annetaan renkaalle hiukan uskottavampaa ulkonäköä poistamalla Shell -toiminnolla siitä hiukan sisäosaa. Realistinen se ei oikein vieläkään ole, mutta ainakaan se ei nyt näytä umpityhmältä umpikumirenkaalta.

Evoluutioversiossa voisi olla jopa valmistajan nimi kyljessä. Pienoismallirenkaan tekstin korkeus täytyy kuitenkin olla alle 3 mm. Murteen perusteella tämä näkyy olevan manselainen rengas eli ihan NääsWillestä kotoisin.

Pyörien akselina voidaan käyttää yksinkertaista 2 mm paksuista pyöreää metallitankoa jonka pituus sovitetaan tarpeen mukaan. Sopiva mitta riippuu esim. siitä mihin vanteiden osaan sen päät kokoonpanossa kytketään.

Akselia varten tehdään Front -tasoon sketsi johon tulee origon ympärille 2 mm halkaisijainen ympyrä. Tämä pursotetaan haluttuun mittaan. Akseli tulee näin valmiiksi vaakatasoon eli kokoonpanoa ajatellen luonnolliseen asentoon.


Pienoismallin kokoonpano

Kokoonpano on projektin hauskin osa. Aloitamme asettamalla pohjan origoon. Pohjaa ei tämän johdosta voi jatkossa siirtää muiden osien suhteen, mutta miksi pitäisikään.

Ensimmäisessä kuvassa ovat oleellisimmat komponentit vielä erillään. Toinenkin akseli tarvitaan ja vanteita sekä renkaita on kumpaakin kopioitava 3 lisää. Aluksi etusuoja on vielä vanhaa versiota ; se on sittemmin kehittynyt realistisemmaksi.

Vanne ja rengas yhdistetään toisiinsa määräämällä niiden sopivat osat samankeskisiksi sekä pystysuorat kyljet samaan tasoon. Vanne voidaan yhdistää akseliin määräämällä vanteen reikä samankeskiseksi akselin kanssa ja akselin pää samaan tasoon vanteen pystysuoran osan kanssa.

Akseli voidaan yhdistää pienoismallin pohjaan määrämällä akseli ja pohjan reikä samankeskisiksi. Pyörät saadaan pysymään sopivalla etäisyydellä pohjan reunoista määräämällä niille sopiva etäisyysrelaatio.

Torni yhdistetään runkoon määräämällä tornin pyöreä alaosa samankeskiseksi rungon yläpinnan pyöreän aukon kanssa sekä tornin alapinta ja rungon yläpinta samaan tasoon. Lisäksi voidaan määrätä torni pysymään tietyssä asennossa rungon suhteen niin että lamput osoittavat eteenpäin. Yleensä osien välille on luotava 3 relaatiota että ne saadaan säilyttämään keskinäiset asemansa.

Pohja ja runko yhdistetään määrämällä 3 vastinpintaa samansuuntaisiksi. Punaisen etusuojan kanssa on joutunut hiukan temppuilemaan, mutta se tuntuisi olevan nyt lähellä oikeaa.

Malliin on tilankäytön kokeilemiseksi lisätty myös jonkinlainen moottori sinisenä ja mittasuhteiden varmistamiseksi muutamia normihenkilömalleja. Normihenkilöiden mallina olen minä itse, mutta täytyy myöntää että vatsan osalta nämä edustavat minua 20 kiloa eli kauan-kauan sitten.

Mallissa on neljälle normihenkilölle tilaa aivan kohtalaisesti. Päät eivät kolise yhteen eikä vankien tarvitse istua aivan seinän vieressä.

Mallin kokoonpanon kannalta kriittinen osa on punainen etusuoja. Tämä nyt kylläkin tukevasti lepää pohjan varassa, mutta ei ehkä ihan mahtuisi rungon pohjaan tehdyistä pyörän aukoista sisään. Runkoon pyöriä varten tehtyjä aukkoja pitäisi ehkä hiukan suurentaa.

Viimeisiin kuviin on liitetty myös jonkinlaiset lampun näköiset osat tornin pyöreisiin aukkoihin.

Lamput on tehty yksinkertaisesti tornin kopiosta muuntamalla sitä mm. niin että kuorirakennetta ei synnytetä ja kun torniin leikataan lamppujen reikiä, niin tehdäänkin niin päin että "reikien" aine jää jäljelle ja ympäröivän tornin aine poistuu. Näihin lamppujen ulkokuoriin tehdään sitten reikä ja kovera kupoli joka kuvaa heijastinta. Tällaiset osat sopivat paikalleen takuuvarmasti.

Kyllähän vaunun sisällä istujilla täytyisi olla jonkinlaiset istuimet, joten heille on sellaiset tehty puusta. Vankien istuimet ovat teakia ja ajajan korkea tuoli mahonkia. Eipä luulisi olevan valittamisen aihetta!

Ajajan mahonki-istuimessa on eksklusiivisen tyylikäs syvennys joka parantanee hänen mahdollisuuksiaan ohjata maastoajoneuvoaan. Jos veroviranomaiset saavat tietää, niin takuuvarmasti he verottavat ko. figuuria siitä palkan arvoisena työsuhde-etuna.

Vaunun vieressä seisovan herran kävelykeppi on puolestaan tammea (viimeinen kuva).

Oikeasti valmistettavaksi mahdottomien - ja jopa fyysisesti mahdottomien - mallien piirtäminen on helppoa. Se että jotakin voidaan piirtää 3D-malliksi ei tarkoita että sellaisen kappaleen pystyisi tekemään. Ajatellaanpa vaikkapa onttoa palloa yhtenä osana ; miten koneistaja sen jyrsisi?

Relaatiot eivät tässä kokoonpanossa ole aivan viimeisen päälle viritettyjä sillä esim. renkaat pääsevät pyörimään vanteilla, mutta ei haitanne tässä yhteydessä.

Erään aiemman kokoonpanon erikoisuutena mainittakoon että vaunun vieressä seisova ukko alkoi pomppia ylös-alas kun erästä vaunun pyörää pyöritti. Ukko oli nimittäin sidottu maanpintaan ja maanpinta oli luotu Top -tason suuntaisena tasona joka leikkasi tuota rengasta tietyssä pisteessä.

Olen tietoinen siitä että elokuvan Lohharissa on suorat kyljet ja pyrstö kapenee taaksepäin. Pidän kuitenkin kaartuvia kylkiä lohikäärmemäisempinä ja taaksepäin paksunevaa pyrstöä voiman osoituksena joten pitäydyn näihin valintoihin.


Hirveän karmea loppurutistus

SolidWorks-saattohoito päättyy edellä esiintyneiden teakpuisen jakkaran ja tammipuisen kävelykepin tarkemmalla esittelyllä sekä viimeisellä epätoivoisella yrityksellä korjata mallin vikoja.

Teak-jakkara aloitetaan sketsaamalla Top -tasolle sen jalkojen projektiot. Symmetriaominaisuuksia kannattanee hyödyntää selkeyden vuoksi. Sketsit kannattaa aina sitoa origoon ja origon kautta kulkevat vaaka- sekä pystysuora apuviiva ovat yleensä hyödyllisiä. Apuviivoista ei sketsata mitään piirteitä.

Keskenään yhtä korkeiden jalkojen yläpinnan päälle sketsataan suorakulmiolla levy jonka päällä vanki voi istua. Suorakulmion kaksi nurkkapistettä sidotaan relaatiolla vastakkaisten jalkojen kauimmaisiin pisteisiin että mitat varmasti täsmäävät. Suorakulmion mitoittaminen on oikeastaan turhaa tämän johdosta, mutta selkeyden vuoksi istuinosan mitat on esitetty ohessa.

Tuolin jalat on tässä pursotettu 9 mm korkeiksi. Uusi piirre yhtyy automaattisesti vanhoihin samaksi kokonaisuudeksi kun "Merge result" on valittuna "Extruded Boss" -toiminnossa.

Staattista kredibiliteettiä jakkaralle antavat jalkoja yhdistävät tuet. Niitä varten luodaan oma Top -tason suuntainen taso sopivalle korkeudelle ja sketsataan tähän pursotettava piirre hyödyntäen mm. jalkojen vastakkaisia nurkkapisteitä.

Jakkaroiden päällä on yleensä näkynyt olevan jonkinlainen kädensija joten tehdäänpä tähänkin sellainen ja pyöristellään jakkaran reunoja ainakin ulkopuolelta. Reikä on sketsattu "Slot" -piirteenä jossa on valmiina pyöreät päädyt.

Jakkarasta tuli siis 10,4 mm korkea koska tämä suunnilleen on normimittaisten mallihenkilöiden istumakorkeus. Voisi tietysti saivarrella siitä näyttäisikö teak-puusta tehty pinta siinä mittakaavassa ihan oikeasti tuollaiselta...

Tässähän ei oteta kantaa siihen miten tuo jakkara oikeasti koottaisiin puunpaloista. Todellista jakkaraa ei varmaankaan jyrsitä yhdestä isosta puupölkystä, vaan se kootaan suhteellisen ohuista laudoista ja lankuista. Tässä jakkara on kuitenkin vain yksi yhtenäinen osa joka pysyy koossa ilman sinkkauksia, liimaa, nauloja ja ruuveja. Tässä on kyse vain sopivan ulkonäön synnyttämisestä, ei jakkaran rakenteellisista yksityiskohdista, riittävästä lujuudesta tai tarkasta teknisestä toteutuksesta. Jos jakkara haluttaisiin oikeasti esittää tarkasti ja niin että sen voisi myös sen mukaan rakentaa, niin sen olisi oltava monista erillisitä osista koostuva kokoonpano, eikä vain yksi osa kuten tässä.

Leikkimielinen tammipuinen kävelykeppi on siitä mukava että se havainnollistaa erästä kätevää piirtämisperiaatetta. Mittakaavassa 1:43 esitetyn kepin paksuus 1 mm vastaisi tosielämässä paksuutta 43 milliä ja korkeus 18,5 mm olisi oikeasti lähes 80 cm.

Kyllä vihainen mies tekisi tuollakin räimimällä ns. päättömät pahat joten ei pidä halveksua tätä astaloa.

Kävelykepin kriittisen tärkeä osuus on kaareva yläosa. Vaakasuoraan Top -tasoon piirretään origon kautta kulkeva apuviiva. Tälle viivalle 2 mm etäisyydelle origosta piirretään ympyrä jonka halkaisija on 1 mm. Mainittua viivaa vasten kohtisuoraan origon kautta piirretään toinen apuviiva. Näistä aineksista syntyy kaivattu piirre "Revolved Boss" -toiminnon avulla valitsemalla toinen apuviiva akseliksi ja ympyrä 180° suuruisen kulman verran pyöräytettäväksi.

Kepin kaarevan osan päistä pursotetaan saman suuruiset ympyrät alaspäin ja tehdään reunoihin pyöristykset. Keppi on valmis. Ei kun tamppaamaan sillä jonkun palttoota niin että turkki tomajaa.

Lohikäärmetankissa suurimpia ongelmia ehkä ovat punaisen etusuojan mahduttaminen rungon sisään ja rungon takaosan liian suoraviivainen, ei kovinkaan lohikäärmemäinen ulkonäkö.

Perän lohikäärmemäisyyttä lisätään pyöristyksillä ja hienon eläimellisellä peräpullistumalla (kupoli). Nämä muutokset runkoon on sijoitettava ennen Shell -komentoa.

Punaisen etusuojan ongelmaan kokoonpanossa löytyi jonkinlainen ratkaisu. Nyt pitäisi pohjan päällä eturenkaiden ympärillä lepäävän etusuojan mahtua sisään rungon pohjassa olevasta aukosta.

Jotakin vilppiä mitoituksessa tai keskipisteiden paikoissa täytyy edelleen olla. Etupyöriä varten runkoon tehtyjä leikkauksia täytyi hiukan siirtää ja silloin eivät takapyöriä varten tehdyt leikkaukset enää osu aivan kohdalleen pohjan leikkausten kanssa.

Jokin ei kolahda kohdalleen pyörien paikan ja pyöriä varten runkoon sekä pohjaan tehtyjen leikkausten kanssa. Tuntui että etupyörät eivät ole keskellä vastaavia rungon aukkoja, mutta aukon siirto edessä johtaa siihen että takana pohjan ja rungon aukot eivät tule aivan kohdakkain. Mystistä?

Etupyöriä varten runkoon tehdyt leikkaukset eivät todellakaan näytä kauniilta. Rungon pohja pitäisi oikeasti suunnitella uusiksi niin ettei eturenkaan kohdalle tule tuollaisia teräviä reunoja.

Tuunailu voisi varmaan jatkua hamaan maailman tappiin saakka, mutta kun on loppu niin on.