Stereotesti

Edellinen Seuraava

Tämän yksinkertaistetun stereotestin tarkoituksena on auttaa asiakasta säätämään silmänsä ja aivonsa oikein.

Jos loppuvaiheessa epämääräisestä pisteestä alkaa kuulua merkonomin hihitystä, joka monovastaanotossa häipyy lähes kuulumattomiin, niin stereotesti on epäonnistunut.


Tämä on aivan naiivi ensimmäinen kokeilu käsivaralta. Silmien välin täytyisi kaiketi olla suunnilleen sama kuin kuvien keskipisteiden väli ja kuvien täytyisi olla mahdollisimman samansuuntaisia? Vaikeampi sensijaan on sanoa millainen kuvauspisteiden väli pitäisi olla suhteessa kuvattavan kohteen mittoihin ja etäisyyteen. Lähden etsimään aivan simppeliä empiiristä ratkaisua kokeilemalla, taivaltaen yrityksen ja erehdyksen kovalla tiellä.

Näistä kuvapareista saan kuitenkin pöytäkoneen näytöltä muodostettua jonkinlaisen stereokuvan niitä sitkeästi - kuin vuohi - tuijottamalla näytön normaalilta katseluetäisyydeltä. Suurimmista 300 px leveistä kuvista se on aika vaikeaa, mutta pienimmistä 150 px leveistä kuvista aika pahuksen helppoa. Näytön resoluutio ja fyysiset mitat varmaankin vaikuttavat asiaan.

Kannattanee aloittaa pienemmistä kuvista, katsoa niitä kummallakin silmällä samanaikaisesti. Idea on sellainen että vasenta kuvaa katsotaan vasemmalla silmällä ja oikean puoleista kuvaa oikealla silmällä. Ehkä kuvien väliin kannattaa pistää jokin pahvi varmistamaan tämä ellei muuten onnistu.

Kaksi kuvaa ensin ikäänkuin yhtyvät ja sitten tulee keskelle näkyviin kolmas, aivojen synnyttämä 3D-kuva jossa näkyy syvyysvaikutelma. Kannattaa keskittyä siihen keskimmäiseen kolmanteen kuvaan joka tulee esiin kun kuvaparia aikansa tuijottaa. Kuvan laita-alueille ei kannata katsoa koska kuvaparissa ne eivät ole aivan samoja.





















Aivot taitavat oikeastaan olla aika vapaamielisiä ja joustavia yhdistelemään 2D-kuvia 3D-vaikutelmaksi koska se näillä karkeilla kokeiluillakin onnistuu aika hyvin.