Britit versus Nats ... eikun ... saksalaiset

Edellinen Seuraava

James Bondin Autokokoelma luonnollisestikin keskittyy joihinkin Bond-elokuvien autoihin. Keräilysarjassa on mielestäni kuitenkin myös havaittavissa jonkinlainen trendi "vetää yhteen" autojen historiaa, tehdä yhteenvetoa, sijoittaa autot historialliseen yhteyteensä, esittää yksittäiset automallit osana laajempaa autoilun jatkumoa.

Joten ei ehkä olisi aivan asian vierestä esittää tässä yhteydessä jotakin autoilun yleisestä historiasta. Toki brittiläinen ja esim. saksalainen näkemys aiheesta saattavat jonkin verran erota toisistaan, mutta ei tässä sentään ihan Korkeajännitys -sarjakuvalehtien Zum Teufel, ein Engländer! -linjalle tarvitse mennä.

Saksalainen autolehti auto motor und sport julkaisi viime vuoden 2011 tammikuun lopulla metallinhohtoisen erikoisnumeron auton 125-vuotis syntymäpäivän johdosta. Siinä käsitellään auton ja autoilun historiaa yli 200 sivun edestä, tosin mainoksiakin joukossa.

Lehdessä käsitellään auton 125-vuotista historiaa mm. viidessä artikkelissa joista kukin kattaa 25 vuotta, mutta tuo aikajako on melko mielivaltainen eikä ensisijaisesti perustu joihinkin auton kehityksen erikoisiin merkkipaaluihin.

Erikoisnumeron paperi on lehden tavanomaista harmaahkoa laatua eikä painotyötä voi suomalaisittain pitää kovinkaan laadukkaana. Tekstisisältö on toki alan huippua ja sehän on tärkeintä, mutta pehmeälle ja karkeahkopintaiselle liimaamattomalle paperille painettuihin kuviin tulee eräänlaista kohinaa.

Jos oikein ymmärrän niin oheisessa kuvassa vasemmalla Carl Benzin vaimo Bertha on näytellyssä kohtauksessa hakemassa miehensä kehittämälle autolle polttoainetta apteekista. Jostakin kumman syystä huoltoasemia ei ollut olemassa ennen autoja. Bertha oli maailman ensimmäinen naispuolinen autojen koeajaja.

Autot ovat tärkeitä elämässämme ja ne ovat olleet tärkeitä jo kauan. Kaikkien rakennettujen autojen yhteismäärä 2'485'041'881 on melkoisen vaikuttava luku (vuoden 2011 alussa). Suurin osa niistä tietysti on nykyisin pelkkää romua tai vain muistoja.

Suhteellisen vähäisiksi jäävät auto motor und sport -lehden erikoisnumeron yhtymäkohdat James Bondin Autokokoelmaan, mutta sehän oli odotettavissakin. Bond-elokuvien autojen kokoelma ei ole mikään yleinen autoilun historia. Aina jotakin pientä kuitenkin löytyy. Kyllä James Bond on omat jälkensä saksalaistenkin automaailmaan jättänyt.

Itse en ole auton historiaa voinut kovinkaan läheltä seurata tosiajassa. Ensimmäisiä konkreettisia kosketuksia autoihin oli varmaankin Ketolan Eikan taksimersu 1960-luvulla Jalasjärven Alavallissa. Eikka Ketolan Mersusta on erikoisesti jäänyt mieleen nopeusmittari jossa oli nopeutta osoittamassa väriä vaihtava pystysuora palkki. Sitä tuijotin pikkupoikana herkeämättä kun olimme joskus matkalla Eikan kyydissä.

Eikka oli kova poika. Kertomansa mukaan hän piti joskus ajossa ollessaan Parabellumia nahkasaappaansa varressa turvallisuutensa takeena. Saapasvarresta se Parabellum oli nopea vetää esiin Mersun ratissa istuessa jos kurinpidollisia toimenpiteitä tarvittiin. Si vic pacem, para bellum!

Käytöstä poistettuja lehtiä saa muuten ostaa Rauman Kaupunginkirjaston lukusalista 5 kpl yhdellä eurolla, joten monetaariset aspektit markkinataloudessa aina tiukasti mielessä pitäen tämän lehden hankintahinta oli 0,20 €.


Olen kelaillut mielessäni missä JBA-sivuston varsinaisen kehitysversion pitäisi jatkossa fyysisesti sijaita. Olisiko se tämän pöytäkoneen levyllä vai läppärin kovalevyllä? Vai olisiko valinta DVD-levy?

Nyt tuntuu todennäköisimmältä että JBA-sivuston koti tulee lähitulevaisuudessa olemaan puolijohdemuistissa oheisen kuvan (mini-) USB-liitäntäisellä muistitikulla. Sen yli 4000 megatavun tila on enemmän kuin riittävästi alle 200 megatavuiselle JBA-sivustolle.

Niin se tekniikka etenee. Tuollainen mitättömän pieni homovioletti kortin-rääpäle pystyisi helposti säilömään parikymmentä tällaista sivustoa joita meikäläinen on raatanut kokoon otsa hiessä ja niska limassa jo monien monituisten eonien ajan. Tai ainakin välillä tuntuu siltä.

Tuota lie helppo vaihdella pöytäkoneen ja läppärin välillä aina tarpeen mukaan. Vain Adam Sadomasokiewitz voisi kuvitella kirjoittelevansa läppärin näppiksellä pitempiä tekstejä. Läppärissä ei vielä ole tuttua kuvankäsittelyohjelmaa Paint Shop Prota ja vanha pöytäkone ei lue uuden kameran muistikorttia.