Kipi kipi!

Edellinen Seuraava

Taas on lauantai (11.08.2012) ja pitäisi kait siivota. Tylsää, umpitylsää! Siivoaminen ei sovi minun vartalolleni, varsinkaan vapaapäivänä. On paljon mukavampaa mietiskellä, kirjoitella uutta galleriajutustelua ja nähdä kättensä konkreettinen jälki. Tässä taas tajunnan virtaa myllystäni, melkein kuin Kekkoselta vanhaan hyvään Kekkoslovakian aikaan.

Tästä jutusta tulee g140. Sama 140 on myös James Bondin Autokokoelman (tai noh, sen enkkuversion) määränpää, joskin 5 viimeistä mallia ovat vielä hämärän peitossa. Se #140 kangastelee jossakin tuolla kaukana epämääräisessä tulevaisuudessa, kuin viheriöivän keitaan ja viileän vesileilin kangastus Saharan kuivuusaavikolla rämpivän janoisen matkamiehen silmissä, varsinkin jos 21.12.2012 tulee maailmanloppu. Joku väitti että loppu tulisi jo viikon kuluttua 18.08. tänä vuonna, mutta se ei sovi minulle koska en ole saanut kaikkia tilaamiani malleja.

Enkuissa ovat kuitenkin jo ehtimässä numeroon #124 kuten oheisesta parin päivän ikäisestä Wikin kuvaruutukaapauksesta käy ilmi.

Eihän tämä JBA-mallien keräily ole mikään virallinen olympialaji - ainakaan vielä - mutta eräänlaista kilpajuoksua tämäkin on, joten kirittämiseen on aihetta. Toivon että tämän elokuun lopussa tällä saitilla ovat edustettuna sarjan numerot #120 ... #123. Harmin paikka että Enkuissa osoitin on varmaankin silloin jo nytkähtänyt pykälän eteenpäin.

Mallien #120 & #121 ja #122 & #123 tilausten välissä oli noin viikon rako, joten ehkä ne eivät aivan samanaikaisesti tänne rysähdä. Ja kyllä sivuston päivitykseenkin voi mennä viikon päivät jos en erikoista kiirettä pidä.

Enkuista ne mallit nykyisin täytyy tilata. Alunperin löysin JBA-sarjan Rauman kauppatorin R-kioskista. Siitä taitaa pian jo tulla 4 vuotta, kuten kertoo g122, niin se aika rientää! Se #1 ensimmäinen Aston Martin DB5 näytti uskomattoman upealta. Siitä ei voinut vaan kävellä ohi. Mikään R-kioski ei kuitenkaan kovin pitkään jatkanut sarjan mallien tarjoamista. No, tämähän ei ole rakennussarja, joten yhden osan puute ei välttämättä haittaa.

Sittemmin ostin malleja muutamasta tavaratalosta Raumalta. Viimeksi ostelin malleja Rauman kauppakeskus Potkurin Valintatalon kassalta. Vaikka ei ole iso kauppa, se oli yksi niitä harvoja paikkoja Raumalla joka jatkoi suomennetun keräilysarjan seuraamista aina sen loppuun saakka, numeroon #60. Mutta siitähän on jo aikaa. Ja olenhan irtonumeroiden ostelun ohella ollut myös suomalaisen sarjan tilaaja, muistaakseni numerosta #14 saakka.

Muiden muassa mallin #22 - Corskea Corvorado - ostin silloin vuosia sitten kauppakeskus Potkurin Valintatalon kassalta. Muistan sen siitä että kassajonossa seisonut vanhempi mies nimitti autoa Cadillaciksi. En ryhtynyt häntä valistamaan. Ja onhan toki niin että rakentajan tarkoituskin on nimenomaan ollut että auto näyttäisi Cadillacilta.

Ja kyllä, Potkurin Valintatalossa mallit olivat sananmukaisesti juurikin kassalla, eivätkä lehtihyllyssä kuten yleensä. Perusmuodossa tuon elokuvateatterin lähistöllä sijaitsevan kauppakeskuksen nimi on Potkur, ilman i-kirjainta lopussa, siis puhtaasti raumalaisittain.

Kassaneitien ja -rouvien arvostelevat katseet olen kestänyt kuin mies, horjumatta. Hätätilanteessa, nurkkaan ja selkä seinää vasten ahdistettuna olisin voinut puolustautua sillä että minä soutulavittafaari ostelen malleja lastenlapsille (joita ei ole). Jos pitää (vaikka selän takana) sormia tietyllä tavalla ristissä niin pieni valkoinen valhe on OK, niin olen Aku Ankasta lukenut.

Melkein Aku Ankasta se meikäläisen sivistys onkin peräisin. Kuvat ja sarjakuvat erittäinkin ovat havainnollisia ja helppolukuisia. Liikkuvat kuvat sitten vielä erikseen. Historialliset elokuvat pitkälti muokkaavat minun historiakuvaani. Elokuva tekee historiasta elävän. Ja James Bondin Autokokoelman pienoismallit tekevät James Bondista elävän. Tosin kyllähän minun niitä Bond-kirjojakin pitäisi lukea, sikäli kuin siivoamiselta ennätän. Jos en olisi tämän sairaalloisen siivoamisvimman riivaama (lattian lakaisu jopa kerran kuukaudessa!) niin mitä kaikkea hyödyllistä vielä ehtisinkään. Kaikki aikani ja energiani hukkaantuu joutavaan puunaamiseen, täysin tuottamattomaan pölyjen pyyhkimiseen!

Aikoinaan en ollenkaan hyväksynyt sitä että eri näyttelijät esittävät Bondia. Mutta siihenkin elämän ja elokuvan tosiasiaan on ollut pakko sopeutua, eikä se enää tee kipeää. Reaalielokuvasta saattaa joskus vielä tulla tärkeämpi kuin reaalitodellisuus?


Kaikki mallit ja niiden kuvat eivät ole oikein täydessä lyönnissä. Koetanpa tehdä itselleni pientä muistilistaa siitä mitä täytyy kohentaa ja korjata. Eräs karkeimpia epäkohtia on varmaankin takapenkiltä ajettava back-seat-driven Rolls #101. Se täytyy avata, siirtää kojelauta ohjauspyörineen takapenkiltä oikealle paikalleen ja räiskiä uusia kuvia.

Toinen arvoauto jolle valokuvauskoneella olen tehnyt katkeraa vääryyttä on Suomi-sarjan loppupuolella #59 Hispano-Suiza. Keulakoriste on jo aikoja sitten korjattu liimaamalla. Muistaakseni se lintu tuli jopa oikein päin, eli pitkä kaula eteenpäin kaikkien jalankulkijoiden iloksi. Olikohan minulla jopa rikkoutumatonkin malli jossakin? Uusia kuvia auton keulasta joka tapauksessa kaivataan. Pitäisi vain löytää se korjattu malli.

Mallista #30 puuttuu ilmanottoaukon ritilä vasemmalta mutta en tiedä mahdanko asialle mitään. Sehän ei normaalisti näy koska on dioraamassa takapuolella.

Mallin #42 keulan kuvista osa on sellaisesta yksilöstä jonka nimen teksti on hiukan puutteellinen, mutta ehkei tämä haittaa pahemmin. On muuten pirullisen vaikea kuvata pokkarin salamalla.

Jotakin pienempää toivomisen varaa tietysti jättää monikin malli. Suomi-sarjassa minulla on dupletteja joten tilanne voi hiukan parantua vaihtamalla kuvattavaa mallia. Enkkumalleista #66 on ainoa josta minulla on dupletti, sekin vahingossa hankittu. Ja #075 on kai sitten noll-letti koska sitä minulla ei ole lainkaan.

Muuten oikein komean mallin #92 konepellin oikealla sivulla oleva osa näyttää omituiselta, mahtaako se olla oikeassa paikassa ja oikeassa asennossa? Tuon mallin etupää pitäisi myös tarkistaa avaamalla pienoismalli. Minusta maavara edessä on epäilyttävän pieni. Sitäpaitsi malli helisee ravistettaessa joten sen sisällä on jotakin irti.

Mallin #105 takimmainen penkki on oma surullinen tarinansa. Yritin sitä korjata, mutta korjasin väärin kuten gallerian 88 kertoo. Luulenpa etten yritä sille sen enempää.

Jonkin verran voi kyseenalaistaa ovatko kaikki pienoismallit ihan sitä mitä niiden pitäisi Bond-romaanin tai elokuvan mukaan olla, mutta se on hiukan eri aspekti tätä sarkaa.

Tämä minun kuvaustekniikkani ei toimi kovin hyvin eräiden mallien kanssa, mutta valitsemallani tiellä aion jatkaa, vaikka naama vinossa. Eli vapaalla kädellä pokkarin salamalla kuvaten, katkeraan loppuunsa asti. Kadun miehelle se on ainoa oikea tapa. Ja aito brittiläinen postisäkki on must Enkku-mallien taustalla, se asia ei ole neuvoteltavissa.

Olen ihan oikeasti alkanut totutella ajatukseen että tämä projekti pitäisi siirtää uudempaan koneeseen, läppärin kovalevylle. Päivitykset tehtäväksi langattomasti. Projektin koko lähentelee jo 200 megatavua, josta suuri ansio lankeaa näille galleriasivuille jotka eivät sisältyneet alkuperäiseen suunnitelmaan. Alkuperäiseen suunnitelmaan eivät sisältyneet eräät muutkaan sivut joita nyt pidän hyvin tärkeinä. Mutta eipä 140 malliakaan sisältynyt alkuperäiseen konseptiin. Kuvat ovat kohtalaisen taloudellisia mutta niitä on paljon. Tämä on hiukan niinkuin yrittäisi laihduttaa syömällä vähärasvaista juustoa. Sitä vaan syö enemmän ja tulos on plus miinus nolla (±0°C).


Numerologia. Olen vaarassa sairastua siihen. Tällä sivustolla on liikaa kaikenlaisia numeroita ja niitä käpistellessäni ja mietiskellessäni sattuu joskus omituista. Olen vaarassa ajautua uskomaan että nämä numerot merkitsevät jotakin muutakin kuin sitä mitä raamattuvyöhykkeellä haluttaisiin tulkita. Tai ainakin kuvittelen että raamattuvyöhykkeellä ollaan hyvin konservatiivisia numerologian suhteen. Tai ainakin haluan vaikka väkisin tunkea sanan "raamattuvyöhyke" jonnekin koska koin sen niin huvittavana jossakin yhteydessä. Raamattuvyöhyke, raamattuvyöhyke, raamattuvyöhyke! Ai kuinka hauskaa, siis se elämys silloin joskus, minulle henk.kohtaisesti, oli. Joo. Hottia-tuota, sano.


Edellä tuli uhmakkaasti kehuskeltua että historian alan sivistykseni perustuu elokuville. Tuota lausuntoa täytyy kuitenkin nyt kiireesti vetää takaisin. Kävin nimittäin vielä samana päivänä katsomassa elokuvan Abraham Lincoln: Vampire Hunter Raumalla elokuvateatteri Iso-Hannussa.

Haluan varmuuden vuoksi täten julkisesti ilmoittaa kaikelle kansalle että minun historia-käsitykseni ei perustu tähän elokuvaan. Ei siltikään vaikka elokuva oli teknisesti moitteeton. Vanhojen käsiaseiden ystävä löytänee siitä silmänruokaa. Ja oli kai se omalla tavallaan hauskakin.

Oheinen käytetty elokuvalippu on muuten siitä erikoinen että siinä on kanta jäljellä (katkoviiva oikealla). Periaatteessa tuolla pitäisi päästä eläviin kuviin vielä toisenkin kerran. Ja elokuvalipusta puheen ollen, Räsäsen kino Iso-Hannun lippuihin ei näköjään enää tule tuohon metallinhohtoiseen reunaan sellaista erikoista hologrammimaista kuviota. Kenties joku noitakin vielä joskus keräilee. Minulta voisi ehkä saada pienen pesämunan. Voin ehkä joskus räpsiä niistä tänne kuvia. Toki niistä lähes poikkeuksetta puuttuu kanta, kuten käytetylle lipulle normaalia on.