Antauen volas vivanto

Edellinen Seuraava

Kuten edellisestä jutusta näkyy, on "keinotekoinen", ei-luonnollinen, suunniteltu kansainvälinen kieli Esperanto astumassa tälle saitille, ainakin jossakin roolissa. En vielä tiedä mitä se käytännössä merkitsee.

En uskalla piruilla ja vitsailla esperantoksi, koska se voisi vaarantaa ymmärrettävyyden ja kun ymmärtämisen juurikin näen Esperanton kantavana ideana, niin vain asiatyyli tulee kyseeseen. Suomeksi voin kirjoitella mitä pöppä-höpöä tahansa, tai vaikka omatekoisia itkuvirsiä ja Haiku-runoutta, mutta Esperanto täytyy olla kansainvälisesti ymmärrettävää. En ryhdy kääntämään suomalaisia juttujani esperantoksi.

Yleensä Esperanto-friikeille on jonkinlainen kunnia-asia vakuuttaa kaikki siitä että kieli on vivahteikas ja ilmaisuvoimainen, eikä häviä yhtään pätkää luonnollisille kielille, luonnollisen kielen kaikki hienovaraiset nyanssit säilyvät käännöksessä neitseellisen koskemattomina. Minulle ei. Minun Esperanto-linjani on selkokieli. Minä olen kunniallinen suunnittelija, koodari ja dokumentoija, en mikään kielenkääntäjä. Dokumentti ei saisi olla älykkyystesti tai kuva-arvoitus.

Olen tyytymätön sivuston rakenteeseen. Jos nyt aloittaisin uudelleen puhtaalta pöydältä JBA-sivuston rakentamisen, tekisin se toisin. Toisaalta oppisin varmaan olemaan tyytymätön sen uudenkin sivuston kanssa. Sivustolla tulee näkymään erilaisia historiallisia kerrostumia. En jaksa tehdä radikaaleja muutoksia ja yhtenäistää kaikkea. Tyyli on ollut hiukan vaihteleva ja liikkeen suunta on muuttunut, ehkä muuttuu osittain edelleen. Toisaalta tavallaan haluankin että sivustossa on vaihtelua, pientä sipinää ja säpinää.

Tämän hetken uutuus ovat kuitenkin mallit #116 ... #119.

En vaan jaksa käsittää miksi Rauman posti ilmoittaa perjantaiaamulla että paketti on tullut ja voin hakea sen pääpostista vasta seuraavalla viikolla, maanantaina. Onko se jotenkin uusi asia ja ennenkokematon ihme ettei sellainen paketti mahdu pienestä luukusta sisään? Tämä ei ole uusi ja ainutkertainen ilmiö vaan on ärsyttänyt jo vuosien ajan.

Mitä lisäarvoa asiakkaalle tuottaa se että hänen pakettiaan ulkoilutetaan päivä ja sitten makuutetaan viikonlopun yli postinjakajan hallussa? Minä luulin että postin idea olisi saada tavara asiakkaalle ilman turhia viivytyksiä, mutta Rauman posti haluaakin välttämättä pitää paketin hallussaan viikonlopun yli vaikka se olisi jo perjantaina luovutettavissa vastaanottajalle. Perestroika ja Glasnost eivät selvästikään ole vielä postiin saakka ehtineet, Gorbatshovin työ jäi kesken.

En mitenkään voi olla ajattelematta että postin systeemissä on jotakin mälsää, eikä se palvele asiakasta parhaalla mahdollisella tavalla, jos "isokokoinen kirje" on perjantaina 13. päivä jo aamulla saapunut postinjakajalle, posti on kesälläkin auki perjantaina klo 18 saakka (ja lisäksi lauantaina 4 tuntia), mutta ko. lähetys on postista noudettavissa vasta seuraavalla viikolla maanantaina 16. päivä klo 9. Ei siis suinkaan heti postin auettua aamulla klo 8, ei ei, vaan vasta tuntia myöhemmin. Arvaan että tuolla maagisella kellonlyömällä klo 9 arvoisa postinjakaja saapuu paikalle hakemaan pois seuraavan erän uusia isokokoisia kirjeitä niin että niitä ei vahingossakaan voida luovuttaa asiakkaille enää ko. päivän aikana ...

Ehkä tuokin on yksi tapa työllistää itsensä ja saada työskentely näyttämään tehoisalta, mutta henkilökohtaisesti olisin aivan tyytyväinen pieneen lappuseen jossa nämä logistiikan huippuammattilaiset, suuret nerot ja ihmelapset ilmoittavat että paketti on noudettavissa postitoimistosta vielä saman päivän iltana.

Sokean Reetankin luulisi näkevän ettei se paketti mahdu luukusta ja sitä on siten turhaa ajeluttaa koko päivä ympäri kaupunkia vastaanottajan saavuttamattomissa.

Kun vihdoin saan lähetykseni postitoimistosta, aion piruuttani lisätä tähän kuvia jotka havainnollistavat miten vaikeaa on arvioida mahtuuko se sisään postiluukusta, voisiko keskiverto postivirkamiehen mitenkään olettaa kykenevän tekemään oikea päätös vai tarvittaisiinko siihen jotakin aistien ulkopuolista havaitsemista tai muita yliluonnollisia voimia.

Pystyisikö siihen edes mahtava Galaktisen Valon Liitto kaikkine meedioineen, kanavoijineen ja kontaktihenkilöineen? Se on siinä ja siinä.


Aivan näillä näppylöillä sijaitsee se maaginen hetki jolloin keräilysarjan enemmistö vaihtuu puhtaaksi Enkuksi. Nimittäin sarjan tilaajalahjoissa ei ole mitään suomennettua, joten ne voisi yhtä hyvin laskea osaksi puhdasta Enkkusarjaa. Painopiste notkahtaa Enkkujen puolelle, ilmeisesti peruuttamattomasti. Maailman vuosi vaihtuu [Mika Waltari, Sinuhe egyptiläinen]? Tämän maagisen hetken tarkka ajankohta voi olla kiistanalainen, mutta itse tapahtuma on todellinen ja väistämätön. Turha on potkia tutkainta vastaan. Suomennettuja malleja oli vain 60. Mallin #120 myötä Enkkuja on sama määrä. Minun katsannossani Enkusta tuleekin sääntö ja Suomi-sarjasta poikkeus.

Sivuston päivitys neljälle uudelle mallille on jo melkoinen rumba. En voi enää luvata että kaikki tulisi kertarykäisyllä vimpanpäälle kohdalleen. Tätä työmaata olen jo hiukan hahmotellut aiemmassa jutussa 120 jonka kirjoitin siihen aikaan kun malli #115 oli saapunut. Ihan lonkalta en pysty sanomaan mihin kohtaan uudet mallit kuuluvat elokuvassa muiden mallien suhteen, se täytynee luntata elokuvista erikseen.

Uusin Bond-elokuva Skyfall eli bond #23 täytynee lisätä listojen jatkoksi vaikka se ei olekaan vielä ilmestynyt. Sarjan tulevien mallien listassa on kuitenkin jo sille jyvitetty ja korvamerkitty mallit #133 ja #134, kuten näkyy jutun 132 kuvaruutukaappauksista.

Hyvä Bond-elokuva Licence to Kill eli bond #16 on tähän mennessä kerännyt vain 2 mallia tässä keräilysarjassa. Ilosanoma meille Timothy Daltonin ystäville löytyy uusien mallien listalta: malli #125 tulee olemaan kolmas. Dalton edusti hiukan samaa toiminnallista Bond-linjaa kuin Craig, mutta jostakin syystä hänestä eivät kaikki pitäneet. Mutta eipä pehmeä Brosnan myöskään kaikille kolahtanut kohdalleen. Niin ja olen myös kuullut Craig:in elokuvista valitusta että ne ovat hyviä elokuvia, mutta "ne eivät ole bondeja"! Aija-paija, ole sitten näille kaikille nirppanoukille mielin-kielin...

Alkuperäiseen suunnitelmaan nähden uutena geologisena kerrostumana lisätystä valikosta Mallit elokuvittain muuten mukavasti näkee mallien määrät eri leffoille, vieläpä Suomi- ja Enkku-malleiksi eroteltuna.


Brasiliassa keräilysarja on ehkä ehtinyt suunnilleen malliin #86 saakka. Siellä on muuten erikoisen vauhdikkaat sivut http://www.jamesbondcars.com.br

Tuo ärhäkkäästi sivusuunnassa skrollaava mallihärdelli toimii latautumisen jälkeen myös off-line.

Brasilialainen eräs erikoisuus on se että malli #07 on MP Lafer joka meillä ilmestyi vasta sarjan numerona #50. Meidän numeromme #07 eli Toyota 2000 GT onkin siellä #12. Meidän sarjamme mallia #12 vastaava Aston Martin DBS löytyy Brasilian sarjasta vasta järjestysnumerolla #49. Ja onhan näissä sarjoissa pieniä eroja numeroinnissa muutenkin.

( #49 Aston Martin DBS on muuten tuossa erheellisesti nimetty malliksi DB5 )

Ainakin joissakin kuvissa värit näyttävät hiukan erikoisilta, tavallista lämpimämmiltä?


Sääli ettei tämän sarjan malleja enää ole suomalaisilla lehtihyllyillä. Olisi niin mukava mennä kyyläämään kauppoihin kaulukset pystyssä, lakki silmillä, pienen muistivihkon ja kynän kanssa. Tehdä merkintöjä. Ikäänkuin lähettää GEFABBRI:lle viesti Kyllä kansa valvoo. Vapise suurpääoma! Me olemme tarkkoja kuluttajia. Kyllä kai kauppiaat raportoisivat GEFABBRI:lle jos näkevät epäilyttäviä tyyppejä lehtihyllyn luona tekemässä muistiinpanoja?

Edellisissä jutuissa aloitettua vanhojen Suomi-sarjan lehtien selailua aion jatkaa ainakin lehteen 36 tai 40 saakka. Sellainen värinä on nyt mielessä että lehdet hiukan lopahtivat ja hyytyivät loppua kohti, joten ehkä en ihan kaikkia viitsi ... mutta katsotaan nyt.