Riimut!

Edellinen Seuraava

Olen suorittanut merkittävän investoinnin. Tämä on suuri askel elämässäni.

Olen ostanut Rauman kaupunginkirjaston poistohyllystä Juha Ruusuvuoren varhaiskeskiajan viikinkiaikaa kuvaavan historiallisen romaanin Lemminkäisen laulu vuodelta 1999 - siis peräti viime vuosituhannelta - hintaan 1 €.

Minulla on sellainen tunne etten voi paljon hävitä tässä kaupassa.

Historialliset romaanit tietysti ovat sinänsä aina mielenkiintoisia, mutta tämän tekee erikoisen mielenkiintoiseksi siinä käytetyt riimut. Riimuille on myös selitys josta on kuva alla. Kirjan sankari on nimeltään Ahti Saarelainen.

Riimuja on ainakin tässä tapauksessa vain 16 erilaista. Ne pystyisi siis ilmaisemaan neljällä bitillä, esimerkiksi heksadesimaalisin eli 16-järjestelmän numeroin 0, 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, A, B, C, D, E, F.

En toistaiseksi ole riimuista kovin hyvin tietoinen, mutta aion ottaa asioista parempaa selkoa.

Agendassa ei ole viime aikoina paljon tapahtunut, mutta paljon mahdollista että käytän vielä riimuja jossakin Salaisen Agentin Salakirjoitustehtävässä.

Mi6 haluaa ehkä kommunikoida suomalaisen asiamiehensä kanssa ja on tässä tarkoituksessa lähettänyt työtä pelkäämättömän (?) brittiagenttinsa sukellusveneellä hakkaamaan riimukirjoituksia maamme rantakallioihin. On kai loogista kommunikoida pohjoismaalaisten kanssa näiden omia kirjoitusmerkkejä käyttäen?

Tehtävänä on selvittää mitä kallioon hakatut kirjoitukset merkitsevät. Palkintona upo-uusi Aston Martin -urheiluauto? ... Brhh köh-köh bruoo-ha-haa ... Älä unta nää!

Olen kyllä törmännyt riimuihin aiemminkin, lapsuuteni Tietohyrrä-sarjan pienessä kirjassa Salakirjoitus, alkuteos vuodelta 1970. Kaikki "kryptinen" on "aina" kiinnostanut minua.

Varsinaisena salakirjoituksena riimuja ei voi pitää. Niinpä tuskin kukaan etsii riimuista salakirjoitusta? Riimuja voi silti käyttää salakirjoitusmetodin osana. Esimerkiksi jonkin ECC-menetelmällä salakirjoitetun lyhyen viestin voisi koodata 4-bittisiksi riimuiksi.

Ydinohjusten laukaisukoodit pystyisi ilmaisemaan riimuilla. Erittäin vaikeasti väärennettäviä digitaalisia allekirjoituksia voisi tehdä riimuja julkisivuna käyttäen. Digitaalisen rahan voisi toteuttaa riimujenkin avulla.

Riimujen etu on että ne eivät näytä nykyajan kirjaimilta. Ja jos joku näkee niissä jotakin tekstiä, sitäkin parempi, sillä riimujen todellinen sisältö on mitä luultavimmin jotakin aivan muuta kuin riimujen tavanomainen merkitys. Ihanteellista olisikin että ECC:n julkisivuna toimivat riimut tarkoittaisivat riimuina jotakin hyvin tavanomaista, tällöin niiden takana oleva aivan toisenlainen todellisuus pysyisi vielä paremmin piilossa.

Jos riimut piirretään sopivan epäselvästi niin niitä voi olla vaikea tulkita tietokoneella? Niinpä riimujen tulkintaa voisi olla vaikea automatisoida. Joka tapauksessa tulkitsija joutuisi hiukan paneutumaan asiaan. Ja jos käytetty ECC-menetelmä on vaikkapa 256-bittinen niin eipä se hevin luovuta.