Avoin ovi

Edellinen Seuraava

Nyt täytyy ehdottomasti tallentaa jälkipolville viimeisten Universal Hobbies -mallien pohjien mystiset merkinnät. Tämä on mittaamattoman arvokasta ja kriittisen tärkeää kulttuurihistoriallista toimintaa.

Miten kuvaamattoman paljon rikkaampi onkaan lastenlastemme elämä jos voimme vanhana vaarina soutulavittasta (keinutuoli) käsin kertoa heille että JB-mallin #110 pohjassa oli merkinnät "UH-2250-P04" ja "#49 #50" ja että mallin #111 pohjasta löytyi merkinnät "UH-2169-P04" ja "#JB42".

Siinäpä on muovikauden aarteita tutkiville tulevaisuuden arkeologeille selviteltävää että mistä tuollaiset merkinnät juontuvat. Onnellisia me jotka voimme näitä tuoreeltaan tarkastella.

Olisiko noin että mallin #110 tasainen pohja käy moneenkin eri dioraamaan ja vain mallin #111 ei-aivan-tasainen pohja on tehty juuri sitä varten? Tai oikeastaan .... tuo merkintä "#JB42" ... hmmm .... mallin #42 pohjassa on tosiaankin aika lailla saman mallinen reunakoroke kuin mallissa #111, joten ehkä tuo pohja on niille yhteinen? ... Vaikkakin reunakoroke on näissä malleissa eri puolella pohjan kylkeen tulevaan tekstiin nähden, joten jossakin valmistusprosessin myöhemmässä vaiheessa pohja pitäisi osata kääntää oikein päin.

Mallin #110 myötä Aston Martin viettää avoimien ovien päivää. Nyt on sisätilojen kuvaus kuskin puolelta helppoa.

Yhtä helppoa ei näkyvyys ollut mallin #20 yhteydessä - vapaamielisesti avoimiksi jätetyistä pysäköidyn auton ikkunoista huolimatta. Tuossa mallissa oli apukuskin puolelle mallinnettu mielenkiintoista JB-rekvisiittaa, mutta siihen pääsy pokkarin ja salaman kanssa on tuskien taivalta. Ei avointa ovea, kapea ikkuna, pienet kontrastit, häijysti heijasteleva virtaviivaisuuden alttarille uhrattu viisto tuulilasi. Jos linssi näkee niin salama ei valaise. Jos salama valaisee niin linssi ei nää - oven läpi.

Seuraavat tulokset eivät kaikki oikeastaan ole julkaisukelpoisia, mutta julkaisen niitä ihan vaan siksi että haluan dokumentoida miten vaikeaa se oli. Edes Adam Sado-Masokiewitz tuskin pystyisi tämän parempaan?

Tässä minun keinoni mallin #20 hansikaslokeron sisällön kuvaamiseksi kuitenkin loppuvat ja joudun vetäytymään taistelutantereelta lyötynä miehenä. Nyyh. Luolani rauhaan kuin peto kuoleva hiivin, kirjoitti muistaakseni Eino Leino.

Mallin #20 hansikaslokeron sisällön arvoitus ...
... jää näissä kuvissa paljastumatta

Vanhakantaisemmin muotoillussa Astonin mallissa #12 hansikaslokeron salaisten aarteiden kuvaus sensijaan onnistui melkein vahingossa.


Aiemmin (#105 lopussa) olen tullut maininneeksi tekeillä olevista Bond-sukupolvien uusista valikoista. En vissiin ollut aivan kokonaan hereillä kun niistä kirjoittelin, sillä niitä ei suinkaan ole tarkoitettu mallin sivun ja ko. polven mallien valikon väliin, vaan elokuvan sivun ja ko. polven mallien valikon väliin.