Kattoproblematiikkaa alustavasti

Noh, keräilen tässä voimiani maaliskuussa 2017 uuteen rynnistykseen katon läpi asennettavan ekvatoriaalisen peiliaurinkokellon rintamalla. Opinnäytetyön aloittamislupaa projektille ei saa, se on jo selvää. Ammattikorkeakoulun opinnäytetyötä tästä ei siis kuitenkaan koskaan tule. Sikäli ei näytä hyvältä. Aihe on kuitenkin erittäin tärkeä ja välttämättä tätä työtä on jatkettava. Kaikki on kesken ja epäjärjestyksessä, mutta eipä maailma muutenkaan koskaan valmiiksi tule.

Ongelmia on runsaasti laajalla rintamalla, mutta tässä aion keskittyä kattorakenteisiin. Peiliaurinkokellohan tulee olemaan osa talon kattoa, joten kattorakenteita ei voi välttyä käsittelemästä tässä yhteydessä. Katon läpi menevä peiliaurinkokello tulee katon varaan. Se tuskin voi tukea kattoa. Olen täysi aloittelija mitä kattoihin tulee, enkä edes ole rakennusalan ihmisiä. Niinpä valmiuteni suunnitella ja mitoittaa kattorakenteita ovat toistaiseksi aika olemattomat, mutta ehkä tyvestä vielä puuhun noustaan.

Käsitelläänpä siis talojen kattoja

Kattoihin liittyy peiliaurinkokellon kannalta pari vakavaa ongelmaa. Eräs ongelma on siinä että katto "elää". Luullakseni normaali talon katon harja painuu vuosien ja vuosikymmenten kuluessa hiukan alemmas. Kyse ei välttämättä ole suuresta painumasta, ehkä vain millimetrejä tai korkeintaan joitakin senttejä? Rakennustekniikan kannalta sellaisella ei olisi käytännöllistä merkitystä, varsinkaan jos se on tasaisesti samansuuruinen koko harjan matkalla. Eihän sitä edes huomaa.

Katto on tuettu reunoistaan, talon ulkoseiniin. Kattotuolit kantavat katon painon. Katemateriaali ei vaadi että katto olisi ehdottomasti täysin paikallaan. Katon harjan pieni hidas liike pystysuunnassa ei romahduta taloa, eikä irroita katetta. Kate sallii katon pienen ja hitaan elämisen ongelmitta. Niinpä katon harjan pieni painuminen ei normaalisti ole rakentajille ongelma.

Katon läpi asennettavalle peiliaurinkokellolle katon harjan vähittäinen painuminen on ongelma, erikoisesti silloin jos talossa on erillinen välikatto ja aurinkokellon täytyy kulkea sekä vesikaton että välikaton läpi. Aurinkokello tuskin voi kannatella kattoa, se ei voine olla kattoa kannatteleva rakenne-elementti. Jos aurinkokellon runko on kiinni sekä vesikatossa että välikatossa, niin katon harjan pieni, esimerkiksi senttimetrin suuruinen painuma aiheuttaa aurinkokellon rungolle aivan kauhean rasituksen. Sitäpaitsi se saattaa rasittaa välikattoa tarpeettoman paljon.

Aurinkokellon yläosan täytyy olla lähellä katon harjaa. Aurinkokellon runko voisi katon harjan painuessa joutua kannattelemaan lähes koko katon painoa ja sitä se ei todellakaan voi kestää. Aurinkokellon runko ei ole kattotuoli eikä se voi korvata kattotuoleja. Se ei siirrä katon painoa talon kantaville ulkoseinille kuten kattotuoli.

Toki on oletettavissa että talon katto "elää" myös lumi- ja tuulikuorman alla. Katolla saattaa talvella olla niin paljon lunta että se voisi aiheuttaa jopa satojen kilojen lisäpainon katon neliömetriä kohti, ehkä jopa 200 - 300 kg/m2. Siitä voi yhtä kattotuolia kohti tulla jopa parin-kolmen tonnin lumikuorma. Koko lumikuorma ei tietenkään paina suoraan katon harjaa, koska se ei kohdistu pelkästään katon harjaan vaan melko tasaisesti koko matkalle, mutta kyllä tuollainen vaihteleva lisäkuorma saattaa aiheuttaa talvella - keväällä kattoaurinkokellon kannalta merkittävää katon harjan liikettä pystysuunnassa.

Ehkä tuota katon harjan painumaa voisi simuloida yksinkertaisen katon kattotuolin mallin kanssa lujuuslaskennan ja elementtimenetelmän avulla kahdessa ulottuvuudessa? Katot ovat kaltevia, joten sikäli ne poikkeavat koulun lujuusopin tehtävistä, mutta luulen ettei se ole isokaan hidaste. Tarkkoja tuloksia on vaikea saada, mutta suuntaa-antavatkin voisivat tässä vaiheessa tyydyttää.

Joka tapauksessa katot elävät ja siksi peiliaurinkokellon runko tarvitsee ratkaisuja jotka sallivat katon pienen elämisen, ilman että mitään hajoaa. Ehkä aurinkokellon runko on oltava välikaton varassa ja läpivienti vesikaton läpi on toteutettava niin että se sallii pientä liikettä ilman että katon vesitiiveys kokonaisuutena kärsii tai rakenteet vaurioituvat. Jos katto liikkuu liian paljon, niin aurinkokellon rungon on ehkä annettava kuorman alla periksi niin ettei katto vaurioidu tai ala vuotaa?

Tähän liittyy myös ekvatoriaalisen asennuksen oikeellisuuden säilyminen katon harjan painuessa. Peiliaurinkokellon pääakselin täytyy säilyä maapallon pyörimisakselin suuntaisena, joten siinä ehkä täytyy olla mahdollisuus tehdä pieniä korjauksia? Tai sitten vesikaton läpivienti säilyttää aurinkokellon rungon suunnan vakaana ja sallii vesikaton pienehkön liikkeen rungon suhteen. Tuskin kuitenkaan sentään halutaan tehdä mitään vuodenaikakorjauksia lumikuorman mukaan. Talvella aurinkokelloa ei käytetä paljon.

Asiaa täytyy opiskella, pohtia ja kehitellä ratkaisuja. On etsittävä kattoja käsittelevää rakennusalan kirjallisuutta. On tutkittava kattotuoleja erilaisilla kuormilla. On kaivettava lujuusopin opinnot uudelleen esiin ja otettava FEM kauniisti käteen. Rakennesuunnittelijaa minusta tuskin tulee, mutta jonkun on tämä sarka kynnettävä ja se joku ilmeisesti olen minä. Ilman hyviä ja kestäviä ratkaisuja katon läpivientiin ja aurinkokellon rungon kiinnitykseen tämä katon läpi asennettavan peiliaurinkokellon idea jäisi pelkäksi torsoksi.

Luulenpa että jatkan mikrovaltion sivuilla aloitettua elementtimenetelmän kehittelyä HTML-lomakkeiden, JavaScript:in ja HTML5 Canvas-grafiikan tyyliin täällä kattoaurinkokellon sivuilla kattotuolien osien normaalijännitysten, leikkausvoimien, taivutusmomenttien ja taipumien laskennan merkeissä. Minun kattotuolini tulevat ainakin aluksi olemaan aika alkeellisia, mutta ehkä ne siitä pikkuhiljaa kehittyvät realistisemmiksi. Näin uskon oppivani jotakin talojen katoista niin että minulla olisi myöhemmin paremmat edellytykset yhdistää peiliaurinkokello onnistuneesti talon kattorakenteisiin, jahka sellainen tilaisuus joskus tarjoutuu. Haluan olla "Katto-Kassinen" lasten vanhan satukirjan tapaan.


Katto- ja kattotuoli-opin lyhyempi oppimäärä wanna-be-Katto-Kassisille
lähinnä vanhan Aurinkoenergia -kesäkurssin mukaan

Seuraavassa ammennan täysin vastuuntunnottoman törkeästi perustietoa talojen katoista vanhan Aurinkoenergia-kesäkurssin luentomateriaalin pohjalta, kattotuoli-projektiini soveltaen. Aurinkoenergiajärjestelmiä yleisesti asennetaan talojen katoille, joten aurinkoenergiahemmon tarttee tietää jotakin katoista. Aurinkonenergiahemmot asentavat kattojen päälle aurinkolämpöjärjestelmän aurinkokeräimiä ja aurinkosähköjärjestelmän aurinkopaneeleita.

Pientalojen yleisiä kattotyyppejä

Kattojen perustyyppejä ensinnäkin on erilaisia. Mielenkiinnon esineenä ovat lähinnä pientalojen (omakotitalojen) katot.

Harjakatto ehkä on yleisin. Aumakatto muistuttaa harjakattoa keskisiltä osiltaan, mutta päädyt ovat ikäänkuin viistettyjä.

Pulpettikatto on yläosaltaan suora, siinä ei ole katon harjaa keskellä. Pulpettikatto ei kuitenkaan ole tasakatto, pulpettikatto ei ole vaakasuorassa, vaan katossa on vähintään 1:80 kaltevuus. Tasakattoja ei saa enää rakentaa.

Mansardikatto eli taitekatto taitaa olla hiukan erikoinen, kieltämättä komea, mutta sitä ei saa edes rakentaa esim. Porin tulevien kesän 2018 asuntomessujen kaava-alueelle Karjarantaan.

Yläpohjakannattimia

Oleellista kattotyypeissä on että ne voidaan toteuttaa yläpohjakannattimilla jotka siirtävät katon painon ja katolla olevan kuorman painon talon kantaviin rakenteisiin, normaalisti ulkoseiniin.

Ristikkokannate ei ole ainoa vaihtoehto yläpohjakannattimeksi, mutta aion tässä sitä suosia koska se sopii elementtimenetelmän kanssa yhteen kuin nyrkki silmään tai korkkiruuvi korvaan. Vaikka olen kylläkin sitä mieltä että ristikkokannatteen yläpaarre ei oikeasti ole sauva, vaan palkki, koska siihen kohdistuu katon kuorman aiheuttama taivuttava voima.

Katon muodosta johtuen joidenkin kattotuolien täytyy ehkä olla tavallista monimutkaisempia, mutta aion käsitellä ainoastaan katon suorassa keskisessä osassa käytettäviä tavallisia kattotuoleja.

Suuri idea on siinä että kattotuolia pystyy hyvin mallintamaan kahdessa ulottuvuudessa. Otamme huomioon ainoastaan kattotuoliin kohdistuvan pystysuoran rasituksen joka johtuu katon rakenteiden omasta painosta sekä katon päällä olevasta lumikuormasta. Oletettavasti tuo pystysuora rasitus on normaalisti selvästi suurempi kuin kattotuoleja kaatamaan pyrkivät voimat. Emme siis tutki kattotuoleja kolmessa ulottuvuudessa.

Ristikkorakenteessa on ajateltava niin että eri sauvojen (ja palkkien) risteyskohdissa on kitkaton nivel. Näin ollen ristikkorakenteen osat pääsevät vapaasti kiertymään toistensa suhteen. Eihän niissä mitään oikeita niveliä ole, eikä varsinkaan kitkattomia niveliä, mutta elementtimenetelmä ei huomioi sauvojen taipumista.

Ristikkorakenteen sauvoissa voi olla ainoastaan veto- tai puristusjännitys, ei taivutusta. Palkki voi taipua, sauva ei. Eli se mikä taipuu ei ole sauva, vaan se on palkki. Ristikkorakenteen sauvojen risteyskohdissa ei oleteta olevan momenttitukea, vaikka voihan niissä käytännössä hiukan sellaista olla. Joka tapauksessa tärkeintä on että sauvojen ja palkkien liitoskohdat eivät saa hajota rasituksessa.

Pistemäistä kuormaa talon katon tulee kestää vähintään 1kN. Tämä vastaa noin 100 kg painoa. Käytännössä tämä tarkoittaa että satakiloinen sälli voi kävellä katolla sitä rikkomatta ja putoamatta sen läpi.

Satakiloisen sällin jalka ei tietenkään ole aivan pistemäinen, mutta tämä "pistekuorma" on lujuusopissa käytetty tavanomainen ilmaus. Mikään materiaali ei todellisuudessa kestä sananmukaisesti pistekuormaa. Timanttikin hajoaisi jos sen pintaan kohdistuisi nollaa suurempi oikeasti pistemäinen voima.

Pistekuormalla tarkoitetaan että paino kohdistuu suhteellisen pienelle (joskin äärellisen kokoiselle) alueelle, kuten normaali jalanpohja.

Jos satakiloinen sälli tanssia rytkyttelee katon päällä apaashitanssia, chat-chat-chaata tai letkajenkkaa kapeakorkoisissa ja teräväreunaisissa korkokengissä, jolloin hänen koko painonsa voi ajoittain kohdistua esim. alle 1cm2 pinta-alalle, niin pahoin pelkään että hyväkään peltikatto ei välttämättä sellaista rasitusta kestä, vaikka korkokengän korko ei olekaan aivan "pistemäinen".

Katolla tietenkin tarvitaan mm. sadevettä pitävä kate. Pelkät kattotuolit eivät suojaa rakennusta tuulelta, vedeltä ja lumelta. Kattotuolit yleensä ovat uusissa taloissa 600 mm, 900 mm tai 1200 mm välein. Uusissa pientaloissa epäilemättä 600 mm välimatka kattotuolien välillä on yleinen.

Niinpä koen oikeutetuksi sellaisen ajattelutavan että tyypillisen kattotuolin kuuluu kantaa se lumikuorma joka tulee pinta-alalle joka saadaan kertomalla katon jänneväli kattotuolien välimatkalla. Kattotuolin siis tulee kantaa sen osalle tuleva osa katon ja katon päällä olevan kuorman painosta. Muu osa kattokuormasta jää muiden kattotuolien kannettavaksi.

En pyri tässä lumikuorman tarkkaan laskentaan. Katon kaltevuudella on myös tekemistä asian kanssa. Rakennusmääräyksissä on aiheesta kerrottu yhtä ja toista. Eri ikäisiin taloihin sovelletaan hiukan erilaisia määräyksiä. Varmuuskertoimella 1,5 pyritään siihen että katto kestää.

Eri osissa Suomea normaali lumen paino vaakasuoraa pinta-alaa kohti voi olla esimerkiksi 2,0 ... 3,5 kN/m2 eli vanhanaikaisesti ilmaisten karkeasti 200 ... 350 kg/m2. Lisäksi tuollainen peruslumikuorma voi joskus ylittyä jopa 200 kg/m2.

Kaikkiaan suuri talvinen lumikuorma vaakasuoralle pinnalle voi siis ehkä olla jopa noin 500 kg/m2 jos huonosti sattuu. Tuo vastaa karkeasti puolen metrin paksuisen jääkerroksen painoa.

Tokihan katolta on lunta vähennettävä jos sitä on liikaa. Pelkkä lumen paksuus ei ole ratkaisevaa. Lumen tiheydestä tai vesiarvosta riippuen samanpaksuinen lumi- ja jääkerros voi painaa melko erilaisia määriä.

Minun linjani on sellainen että pyrin kattotuolin rasituksen simulaatiossa tarjoamaan erilaisia vaihtoehtoja kokeilua varten. En myy mitään kattotuoleja, eivätkä nämä simulaatiot ole mikään virallinen totuus asiasta. En ole rakennesuunnittelija, olen opiskelija. En siten ota vastuuta näiden laskelmien paikkansapitävyydestä tai kattotuolien mitoituksen riittävyydestä. Kyse on vapaamuotoisesta kokeilusta.

Esimerkin vuoksi voitaisiin ajatella pientalon kattoa jonka jänneväli on 8 metriä. Jos kattotuolit ovat 60 cm välein, niin jokaisen kattotuolin osalle tulee vaakasuora pinta-ala 8,0m · 0,6m = 4,8m2 ja jos lumikuorma on vaikkapa niinkin pieni kuin 150 kg/m2 kuten se suhteellisen vähälumisella porilaisella rannikkoalueella voi olla, niin yhden kattotuolin tulee kantaa kunnialla vähintään 4,8m2 · 150 kg/m2 = 720 kg lumikuorman paino.

Lisäksi kattotuolin täytyy toki kannattaa katteen paino, mahdollinen pistekuorma ja tuulikuorma. Katteen paino muuten lasketaan kaltevan katon matkan eikä vaakasuoran jännevälin mukaan, joten se riippuu katon kaltevuudesta.

Jos katon jänneväli onkin 10 metriä, kattotuolien välimatka 90 cm ja lunta olisi 300kg/m2, niin saataisiin yhdelle kattotuolille lumikuormaa 10,0m · 0,9m · 300kg/m2 = 2700kg.

Kattotuolien ohella myös niiden päälle kohtisuoraan "niskoja" vasten tulevat ruoteet vaikuttavat katon kestävyyteen.

Noh, painavathan ne kattotuolit itsekin jotakin, joten ehkä elementtimenetelmässä olisi täydellisyyden vuoksi huomioitava myös kattotuolin materiaalin oma paino?

Yleisimmät katteet pientalojen katoissa ovat tiilikate, peltikate ja huopakate. Nämä poikkeavat toisistaan sopivan katon kaltevuuden ja katteen painon suhteen.

Tiilikate soveltuu katon kaltevuuksille 1:1 ... 1:5, eli ainoastaan melko jyrkille katoille. Tiilikatteen painoksi voi laskea 40 ... 45 kg/m2. Tiilikaton tavoitteellinen kestoikä on 30 ... 50 vuotta, olettaen että sitä huolletaan asianmukaisesti. Tiilien rikkoontuminen on aina mahdollista, mutta rikkoontuneet tiilet täytyy vaihtaa uusiin.

Peltikate sopii kattokaltevuuksille 1:1 ... 1:10, eli sekin on vain jyrkkien kattojen kate. Pelti on kuitenkin tiiltä huomattavasti kevyempi katemateriaali, sillä sen laskennallinen paino on vain noin 5kg/m2. Korroosio on peltikatteen yleisimpiä vauroita. Peltikatettakin täytyy tietenkin huoltaa mm. puhdistamalla ja maalaamalla.

Huopakate on yleensä kumibitumikermiä. Se soveltuu sekä jyrkille että loiville katoille, kaltevuuksille 1:1 ... 1:80. Huopakatteen paino on noin 4 ... 4,5 kg/m2. Huopakate ei kestä aivan yhtä kauan kuin tiili tai pelti, tavoitteellinen käyttöikä 20 ... 40 vuotta. Huopakatteen pinta vaurioituu melko herkästi, joka on huomioitava vuosihuollossa.

Eräitä kattojen kaltevuuksia
Kaltevuus Kulma
1 : 1 45,0°
1 : 2 26,6°
1 : 3 18,4°
1 : 5 11,3°

Kattojen kaltevuudet ovat tärkeä tekijä kattotuolien kannalta, joten on tarkasteltava myös niitä. Yksinkertaisuuden vuoksi seuraavassa ajatellaan pulpettikattoa. Harjakatto on tietysti kaksin verroin leveämpi suhteessa korkeuteen.

Katon kaltevuus ilmaistaan suhdelukuna, se on esimerkiksi 1:5 joka ilmaisee että katto on 5 kertaa leveämpi kuin mitä on sen korkeus.

Suhdeluku on siis muotoa korkeus : leveys. Pienempi luku suhdeluvun nimittäjässä merkitsee jyrkempää kattoa. Suurempi luku nimittäjässä tarkoittaa loivempaa kattoa.

Katon kaltevuuskulma ehkä on havainnollisempi? Katon kaltevuuskulman suuruus on arkus tangentti eli käänteinen tangentti katon korkeuden ja leveyden suhteesta.

Esimerkiksi 1:5 katon kaltevuuskulma on arctan(1/5) = tan-1(1/5) = 11,3°. Sellainenkin katto voi tuntua kiipeilijästä epämiellyttävän jyrkältä.

Jyrkkien kattojen kaltevuus on vähintään 1:10. Loivan katon kaltevuus on enintään 1:10. Aivan tasakattoa ei saa rakentaa, mutta onhan 1:80 melkoisen loiva katto, vain 1 sentti pudotusta 80 sentin matkalla. Toivottavasti katon pinta on niin tasainen että vesi virtaa sen päällä eikä jää paikoilleen seisomaan.

Loiva katto voi tuntua mukavalta ajatukselta, ainakin jos ajattelee katolle kiipeämistä ja siellä työskentelemistä turvallisesti, mutta loiva katto ei voi luvallisesti olla tiili- tai peltikatto.

Katteen painoa laskettaessa on huomattava että pinta-ala lasketaan katon kaltevuuden mukaan. Esimerkiksi jos katon kaltevuus on 1:2, niin suorakulmaisen kolmion hypotenuusan pituus on 1,118 kertaa suurempi kuin vaakasuoran kateetin pituus. Niinpä jos katon jänneväli on 10 metriä, kattotuolien väli 0,6 metriä ja tiilikate painaa 45 kg/m2, niin pelkkä yhden kattotuolin kannattelema kate painaa 1,118 · 10,0m · 0,6m · 45 kg/m2 = 302 kg. Siihen vielä muut kuormat päälle.

Kattotuolien vaihtoehdot ovat moninaiset, mutta tässä mallinnuksessa ei suinkaan ole tarkoitus toteuttaa kattotuolien koko kirjoa. Erikoisesti orsikattotuoli tuntuu ongelmalliselta sikäli että katon kuorman ei voi ajatella jakautuvan pelkästään kahdelle kantavalle seinälle kuten ristikkokattotuolissa. Hirmuista, nuo kaksi ensimmäistä näyttävät hyperstaattisilta ; kolme tukipistettä samalla palkilla, rakenne ei ole staattisesti määrätty, hirmun kauheaa, ainakin lujuusopin alkeiden kannalta! Ristikkokattotuoli on sitä kannattelevan rakenteen kannalta simppeli. Monimutkaisuus on kätketty kattotuolin ristikkorakenteen sisään.

Juu-uh, muistelen että Jalasjärven Alavallin koulun katossa on oheisen kuvan mukaan ruotsalainen kattotuoli. Tosin muistini mukaan "käpälät" taisivat olla jokseenkin vaakasuoria.





Hiukan historian lehtien havinaa välipalaksi: Unto Siikasen kirjan Puurakennusten suunnittelu mukaan talon yläpohja on varhaisessa kehitysvaiheessa liittynyt läheisesti vesikattoon. Yläpohja ja vesikatto muodostavat kuitenkin toiminnallisen kokonaisuuden, riippumatta siitä onko yläpohja vesikatosta erillinen.

Oheiset kuvat vasemmalla esittävät hirsitalon vesikaton kehitystä.

Hirsitalon ensimmäinen varsinainen muoto oli hirsikehikkoinen savupirtti joka perustettiin suoraan maanpinnalle. Huonetilan välikatto oli vesikaton mukainen.

Myöhemmin vesikaton alle jätettiin ilmarako, joka erotti välikaton omaksi rakenteekseen, ns. lämpimäksi katoksi. Kehityksen välivaiheena oli ns. taitekatto (toinen leikkauskuva).

Taitekatosta syntyi myöhemmin suora välikatto (kolmas leikkauskuva). Huonetilan lämpimyyden parantamiseksi välikaton lautojen päälle levitettiin turvetta, olkia, sammalta ynnä muuta sellaista luonnon materiaalia, myöhemmin sahanpurua ja kursonlastua.

No joo, tuo sellaisena kevyenä historiallisena pläjäyksenä, joka lisää perspektiiviä ja sisäistä näkemystä kattoasioista. Palaamme meille niin rakkaisiin kattotuoleihin.

Kattotuolien vaihtoehdot ovat kovin runsaat, kuten yllä oleva puuristikoita ja -kehiä esittelevä kuva esittää. Pistää miettimään että miten tuollaiset elementtimenetelmässä esittäisi. Jos meillä on suora palkki jota vaikkapa keskeltä tukee jokin sauva, niin ei oikein tunnu oikeudenmukaiselta että siinä risteyskohdassa olisi palkin nivel, vaikka siinä onkin nivel sauvalle. Hmmm, voisiko palkille kehittää siihen jonkinlaisen tukimomentin joka kertoo että sama palkki siinä jatkuu, vaikka samassa kohdassa onkin tukisauvan kannalta nivel? Siis eihän se palkki siinä suinkaan katkea, vaan sama palkki jatkuu.

Maailmalla on toki puustakin rakenneltu hurjan näköisiä katon tukirakenteita. Näitä taideteoksia ei todellakaan ole tarvetta piilotella välikaton taakse näkymättömiin.

Minä tulen kuitenkin kattotuolien mallintamisessa elementtimenetelmällä lähtemään äärimmäisen yksinkertaisista ratkaisuista. Luulenpa että toiseen kattotuolin tukipisteistä täytyy määrätä rullatuki, vaikka kattotuolin ei kaiketi saisikaan työntää talon kantavia seiniä eroon toisistaan? Ensimmäisenä tulee elementtimenetelmästä mieleen seuraavia yksinkertaisia - joskin ehkä epäkäytännöllisiä - kattotuoleja:

Siis ajattelisin että vasen tuki on kiinteä ja oikea tuki pääsee liikkumaan vaakasuorassa. Siis alapaarteen lisäksi mikään ulkoinen tuki ei estä oikean tuen liikettä oikealle kuorman painaessa rakennetta ylhäältä. Hmmm, nivelet keskellä palkkia eivät todellakaan näytä hyviltä. Ehkä siinä nivelessä voisi kokeilla palkille momenttitukea? Kauas on pitkä matka, paljon kokeiltavaa. Toivon kuitenkin jatkossa vähitellen edistyväni tiedossa ja taidossa mitä tulee kattonäkökohtiin.


Kattoasiat
PÄÄSIVU