Edellinen

05.08.2012

Seuraava

Jälleen eräs raumalainen kirjaston poistokirja, lie tehty 1994 ja suomennos on vuodelta 1996, lastenkirjan poistohinta 0,50€.

Kiehtova Tähtitiede on tehty lapsille, mutta kaikki me olemme lapsia sisimmässämme. Tai minä ainakin.

Kirja käsittelee nimensä mukaisesti tähtitiedettä, mutta on samalla eräänlainen askartelukirja. En täysin kannata ajatusta tällaisenaan, mutta onhan siinä hyviäkin osia. Ja enhän minä mikään pedagogi ole.

Mielestäni kirjan parasta antia on "Tähtikiekko", jonka suomalaiseksi nimeksi lie jo vakiintunut anglistinen nimitys planisfääri.

Tuo ei kuitenkaan ole ihan helppo ja pienitöinen projekti, varsinkaan lapselle. Ohjeet eivät mielestäni ole aivan riittävät.

Minua vaivaa se että planisfäärissä käytettyyn projektioon ei kiinnitetä huomiota. Minusta sellainen kriittisen tärkeän seikan poisjättäminen on asian turhaa mystifiointia. Mutta kuten sanottu, en ole pedagogi. Ehkä se on lapsille parempi tällaisena?

Nokturnaali (oikealla alhaalla) on myös eräs vanha idea. Se voisi olla hauska rakennusprojekti minullekin, mutta olen hiukan epäillyt sen tarkkuutta ja todellista käyttökelpoisuutta.

Jos kuljeskelisin metallista koneistettu nokturnaali kädessäni Rauman öisillä kujilla niin poliisi varmaan pidättäisi minut hengenvaarallisen astalon hallussapidosta. Hulk Hogan -viikset ja ponnari voitaisiin lukea raskauttavaksi asianhaaraksi. Sellainen tyyppi ei vaan millään voi olla oikealla asialla. Ei puutu kuin jengiliivi ja satanismiin viittaava musta vaateparsi.

Kolmiulotteinen malli lähimmistä tähdistä ja galakseista (vasemmalla) näyttää ihan mukavalta projektilta. Noiden käytännön tarkkuuden voisi kysenalaistaa, mutta eihän kaiken tarvitse olla ihan tarkkaa ollakseen havainnollista.

Omatekoinen planetaario voi vaikuttaa fiksulta projektilta, mutta tyydyttävän laatutason saavuttaminen ei ole aivan niin helppoa kuin voisi äkkipäätä kuvitella.

Tämä kirja kylläkin olettaa että lapsilla on vallan mahtavat resurssit käytettävissään jos he edes puolet tästä kaikesta rakentavat itse. Teknisesti ohjeet eivät ole kovin täydellisiä, omaa henkistä panosta tarvitaan. Jonkinlaisista puolivalmisteista lähteminen olisi paljon helpompaa, mutta kirjan hintakin olisi tietysti tällöin erilainen.

Olen rohmunnut vuosien varrella useampiakin lapsia varten tarkoitettuja astronomiakirjoja, uudempia kuin oman lapsuuteni kirjoja, mutta en yleensä ole niihin oikein tyytyväinen. Joskus on käynyt mielessä että pitäisi kirjoittaa oma. Onko esim. avaruuden laajeneminen tai supermassiivinen musta aukko sellainen aihe josta lasta täytyisi ennen kaikkea informoida? Pitäisikö kouristuksenomaisesti yrittää briiffata lapsi astrofysiikan saavutusten nykytasolle?

Minusta esim. komeettaradan 3D-malli pahvista olisi kiva projekti lapsellekin. Tai Stonehengen kivikehän 3D-malli pahvista. Tai vaikka pahvinen astrolabi. Puolivalmisteita voisi hyödyntää, joka tietysti tekisi kirjasta kertakäyttöisen ja kirjaston kirjaksi sopimattoman. Mutta sehän vain tekisi minun rahamassilleni eetwarttia. Välillä on nimittäin tuntunut että rahamassini tarvitsisi jopa hätäensiapua ja elvytystä.



Olen aloitellut astrolabin pahvimallia. Astrolabissa on se kiusallinen piirre että pohjalevyn päälle tuleva metallinen rete, eräänalainen tähtikartta, peittää pohjalevyssä olevan horisonttikoordinaattien ruudukon. Niinpä rete täytyisi tehdä erittäin taidokkaasti että sen aukoista sopivasti näkisi alla olevan levyn, mutta se olisi silti riittävän kestävä ja säilyttäisi oikean muotonsa.

Nykyaikaistetussa astrolabissa rete olisi ehkä läpinäkyvä muovilevy jolloin siihen ei tarvitsisi tehdä aukkoja, mutta - kautta profeetan parran - sellaista voisi pitää pyhäinhäväistyksenä.

Planisfääri epäilemättä on nykyihmisille havainnollisempi ja helpompi käyttää, mutta astrolabissa on se alkuperäinen idea. Tosimiehet käyttävät astrolabia. Piste.


Jutut

PÄÄSIVU