Edellinen

04.08.2012

Seuraava

Vuoden 2012 loppupuoliskon voinee viimeistään nyt laskea alkaneeksi - jonkinlaisen kesätauon jälkeen. Vuoden alkupuoliskolla en täysin tavoittanut tavoitteitani. Nyt tekee mieli valmistautua uusin voimin uuteen rynnistykseen.

Stonehenge on monumentti josta lueskelin kesällä ja josta olen aloitellut omaa juttua. Tavallaan Stonehenge on väärinymmärretty ja tulee sellaisena pysymäänkin. Stonehengen todellinen olemus on luullakseni kadotettu ikuisiksi ajoiksi esihistorian hämärään. Arkeologia voi pelastaa siitä vain joitakin rippeitä.

Mutta jos joskus rikastun oikein silmittömästi niin Stonehengeä jäljittelevän Finnhengen silloin rakennan. Tosin nimi on huono koska Stonehengen alkuperäinen nimi on hukattu. Nimi Stonehenge on keksitty vasta sen jälkeen kun kivikehän käyttäjät olivat kadonneet kuvioista, eikä se periaatteessa merkitse mitään. Nimen loppuosa -henge ei oikeasti liity mitenkään kivikehän alkuperäiseen tarkoitukseen, joten Finnhenge on nimenä vähintään yhtä typerä.

Ehkä on syytä korostaa että Stonehengen arkeoastronominen merkitys ei nykykäsityksen mukaan välttämättä ole kovin suuri. Minun tekee mieli sen yhteydessä spekuloida nimenomaan astronomisilla kytkennöillä, mutta nämä kuitenkin ovat vain spekulaatiota.

Säveltäjä Toivo Kuula (1883 - 1918) lie syntynyt Etelä-Pohjanmaalla joten hänet kärsii tässä mainita. Kirjassa On meidät vihurit valinneet, kirjoittanut Aarni Krohn 1983, tulee esiin minut yllättävä seikka. Tämä teos oli Rauman Kaupunginkirjaston poistettuja myyntikirjoja, kuinkas muuten, hinta 1€.

Kuvateksti kertoo: "Kuula on opiskellut tähtitiedettä ja osti ulkomailta kunnollisen kaukoputken."

Kaukoputken optiikka on arviolta noin 5 tuuman refraktori. Kuvasta en pääse varmuuteen onko jalusta horisontaalinen vaiko saksalaistyyppinen ekvatoriaalinen jalusta. Todennäköisemmin jalusta on horisontaalinen koska yläosa näyttää ohuelta ja "deklinaatioakselin" kulma näyttäisi olevan meikäläisittäin väärin suhteessa vaakatasoon.

Arvattavasti Kuulan kädessä olevalla osalla on tarkoitus manuaalisesti kompensoida maapallon pyörimisliikettä eli seurata kohdetta. Kyllähän sellainen onnistunee horisontaalisesti pystytetyllä jalustallakin kohtalaisesti kun kohde on meridiaanissa jolloin sen korkeus ei juurikaan vaihtele.

Jostakin syystä linssiputket lienevät olleet suositumpia kuin peilikaukoputket vaikka peilikaukoputkella voi olla useita etuja. Linssiputkella katsominen voi olla jotenkin luonnollisempaa ja kontrasti on yleensä parempi planeettojen pintoja tiiraillessa.

Samaan hintaan olisi luullakseni saanut huomattavasti isomman peiliputken jolla olisi ollut etulyöntiasema syvän taivaan kohteiden katselussa, mutta näille himmeille sumumaisille kohteille ei tuolloin lie asetettu niin suurta painoarvoa, koska niille ei ollut tyydyttävää teoriaa joka selittäisi niiden ominaispiirteet ja asettaisi ne sievän ristiriidattomasti kosmiseen viitekehykseen.

Ihan vaan sen vuoksi että saisi etelä-pohjalaiset näyttämään suhteellisesti paremmilta täytyy tähän liittää näyte myös Sakari Pälsin ottamasta kuvasta pyöreällä noitarummulla varustetusta shamaanista jonka nimi on Otshir-böö. Kuvattu Mongoliassa vuonna 1909.

Vakavamielisen herran - nykyisin luullakseni useimpien hiukan huvittavaksi kokema - kuva löytyi kirjasta Sakari Pälsi näppäili hyviä kuvia, kirjoittanut Jussi Aalto 1985.

Eipä sillä etteikö shamanismissakin voisi olla jotakin ideaa, mutta se idea minun on liian vaikea löytää. Luulen että shamanismi on sekä ruumiillisesti että henkisesti erittäin raskasta. Ehkä he käyvät jopa kuoleman partaalla. Sohvaperunasta ei koskaan tule shamaania.

Omat ideani koetan kuitenkin löytää lähinnä pallosta. Pienikin karttapallo on vallan näppärä havaintoväline. Maapallo ei kuitenkaan riitä.

Armillaaripallo on jo lähes historian hämärään vaipunut vanha tähtitieteellinen väline jolla voi erinomaisesti havainnollistaa palloastronomisia seikkoja.

Oheisen kömpelön mallin olen joskus kauan sitten kyhännyt pahvista kiinalaisen herätyskellon koteloon. Jotakin Plastic-Paddingin kaltaista ainetta olen käyttänyt apuna. Taivaanpallon akselina on metallipuikko.

Shamaani Otshir-böö nauraisi partaansa sen nähdessään ja päräyttäisi pari pari kertaa voimallista noitarumpuaan. Toivottavasti vielä joskus saan aikaan paremman.

Tuossa pienessä pahvimallissa on kuitenkin horisontti, ekvaattori ja ekliptika. Leveysaste on kiinteä mutta taivaanpallo pyörii horisontin sisällä. Altitudin tai zenitetäisyyden voi suunnilleen arvioida vihreän horisontin päällä seisovalla harmaalla mitalla. Atsimuutteja, longitudeja ja rektaskensioita on merkitty.

Voi tietysti tuntua hassulta että taivaanpallo on horisontin sisäpuolella kun todellisuudessa näemme maanpinnan lähellä ja kuvitteellisen taivaanpallon jossakin kaukana. Näin se nyt kuitenkin on helpompi rakentaa.

Sitä mieltä nyt vaan olen että armillaari, astrolabi (joka on ikäänkuin lyttyyn lyöty armillaaripallo), aurinkokellot ja sen sellainen omaavat ajattoman ihmehohtoisen idean joka ei rapistu. Sanokoon shamaani Otshir-böö mitä tahansa. Armillaari, astrolabi yms. on minun taikarumpuni.

Että tältä pohjalta ja näillä henkisillä eväillä aion ponnistaa eteenpäin, syksyyn ja talveen. Huonosti minun varmaan lopulta käy, mutta niin varmaan kävi myös shamaani Otshir-böölle. Me molemmat lähdemme täältä saappaat jalasssa, minä ja shamaani, noitarumpu soiden.


Jutut

PÄÄSIVU