Edellinen

22.06.2012

Seuraava

Näin juhannusaattona Auringon ollessa lähes korkeimmassa deklinaatiossaan, vuotuisen kiertokulkunsa pohjoisimmalla huipulla, on paikallaan katsoa kauemmas, nähdä laajempia näköaloja, kokonaiskuvaa.

Maailmankuva, vaikuttavan kokonaisvaltainen termi. Maailmankuvakin epäilemättä kuuluu tämän maailmoja syleilevän sivuston toimialueeseen. Mitä voisi sanoa siitä?

En tiedä olemmeko maailmankuvamme seppiä vai sen uhreja, ehkä hiukan molempia. Jotkut haluavat antaa termille jopa uskonnollisen painotuksen. Ehkä emme kuitenkaan ihan sille linjalle tässä ylenny tai alennu.

Minuun on joskus nuoruudessani 1970-luvulla tehnyt suuren vaikutuksen geologi Pentti Eskolan kirja Maailmankuvamme Perusteet vuodelta 1955. Se käsittelee tähtitieteen, fysiikan, kemian, biologian ja geologian historiaa.

Oheisen kirjayksilön on vuotta ennen syntymääni omistanut Anna-Kaija Vallas niminen henkilö.

Uskaltaisiko sanoa että tämä kirja antoi 1900-luvun alkupuolen yhtenäisen tieteellisen maailmankuvan, tai ainakin pohjan sellaiselle.

Olla ihminen, mitä se on. Miten olemme löytäneet itsemme luolamaalauksista ja biologiasta, luurangoista, mahtavista pyramideista ja edeltäjiemme hengen tuotteista.

Painotus on ehkä tavallista geologisempi koska se aihe lie lähinnä Eskolan sydäntä.


Toinen vaikuttava lukukokemus on 1980-luvun lopulla ollut amerikan lahja ihmiskunnalle Universe, William J. Kaufmann III, tässä kirjan toinen editio vuodelta 1988. Se on hämmästyttävän selkeä ja helppolukuinen. Värikäs ja informatiivinen.

Kirjan kansikuvassa on "A giant luminous arc in a cluster of galaxies" joka kuvattiin 1987. Sen kerrotaan olevan yli 300 000 valovuotta pitkä. Monet kuvan kohteista ovat galakseja noin 5 miljardin valovuoden päässä. Meidän galaksimme halkaisija on noin 80 000 valovuotta. "Astronomers are at a loss to explain this enormous glowing arc".

Mysteeritkin väistämättä kuuluvat maailmankuvaan. Maailmankuva ei ole vain se minkä tiedämme "varmasti" (kunnes omaksumme jonkin uuden ja erilaisen mallin).

Toki tämä on pelkästään astronomian oppikirja, mutta kohtalaisen laaja-alainen sellainen.

Ilkeät kielet väittävät että jenkeille on pakko kirjoittaa selkeitä ja yksinkertaisia oppikirjoja, koska eihän ne tyhmät muuten ymmärtäisi.

Oli miten oli, kirja mielestäni antaa hyvän ja yhtenäisen mallin. Matemaattinen se ei ole.

Maailmankuva on moniselitteinen asia, kokonaisuutena ehkä liian moniselitteinen tälle sivustolle. Tässä haluan tulkita maailmankuvan lähinnä astronomian kannalta.

Tunnustan oitis että kosmologia on minulle liian teoreettista, vaikka jokseenkin kaikki uskovat nykyisin olevansa erehtymättömiä kosmologian asiantuntijoita, jumalan varamiehiä ja mustien aukkojen hyviä kamuja - vaikka eivät tunne taivaan kirkkaimpia tähtiä.

Minun maailmankuvani rajoittuu laajimmillaan suunnilleen paikallisen galaksiryhmän alueelle jossa kosmologian voi jokseenkin unohtaa. Paremmin maailmankuvani kattaa vain Aurinkokunnan ja lähitähdet. Se riittää minulle.

Jos rohkenisi yrittämään määritelmää niin maailmankuva voisi ehkä olla yhtenäinen (ristiriidaton) malli ympäristöstä, sen koostumuksesta ja toiminnasta. Malli meidän lajimme alkuperästä ja kehityksestä, meidän maailmamme olemuksesta, sellaisena kuin se on havaittavissa ja pääteltävissä.


Jutut

PÄÄSIVU