Edellinen

15.06.2012

Seuraava

Näin purjehduskauden alussa on paikallaan katsaus navigointikirjallisuuteen jolla on ainakin jonkinlainen kytkentä tähtiharrasteeseen.

Niin maakrapu kuin olenkin, olen suorittanut ne klassiset 3 laivurikurssia ja -tutkintoa Navigaatioliiton kirjojen mukaan kansalais- ja työväenopistoissa. Sikäli tosin olen hiukan abnormi tapaus että tunsin merkintälaskua ja astronomista navigointia jo ennen saaristolaivurikurssia. Tavallisemmat merenkulkuasiat ovat sensijaan olleet minulle uusia.

Saaristolaivuritutkinnon suoritin Rauman kansalaisopistossa silloin kun täkäläinen tunnettu alan puuhamies oli todellakin vielä mies (Kuvat UusiRauma-lehdestä ja jutusta). Liekö hänen omaperäinen opetustyylinsä erikoisluokanopetuksen vaikutusta tai siihen yhteydessä? Jouko oli reilu jätkä.

Se onkin melko tuhti tutkinto koska se sisältää lähes kaiken merenkulkuun liittyvän lainsäädännön ja meriteiden säännöt. Laskennollisesti se on helppo. Saaristokurssille meno uudestaan ei oikeastaan olisi ollenkaan hullumpi ajatus, sillä mm. merikortit ovat uusiutuneet sitten viime näkemän.

Muut tutkinnot olen suorittanut Porin työväenopistossa kun olen ollut Porissa töissä. Rannikkolaivurikurssi on ennen painottunut vahvasti merkintälaskuun, mutta uudesta tutkinnosta selviytyy vaikka ei olisi koskaan merkintälaskusta mitään kuullutkaan. Sääli sinänsä että niin kaunis perinteinen taito heitetään yli laidan.

Rannikkokurssin arkkitehti-opettaja oli vallan hyvä hänkin, vaikka ei Löfgrenin kirjoista oikein pitänytkään. Minusta Löfgren on hyvä kompromissi. Rannikkokurssin sisältö vaan oli kriisissä kun merkintälaskua haluttiin pudottaa pois, mutta uudempaa laiteasiaa ei saatu tilalle korvikkeeksi.

Purjehtiva arkkitehtimme oli navigaatio-opetuksessa jonkinlainen poliittinen henkilö jonka vaikutusvalta ulottui Poria laajemmallekin. Hän soimasi raumalaisia siitä että nämä järjestävät purjehduskilpailut siten että pääsevät itse purjehtimaan kotisatamaansa, mutta takaisin Poriin on - merituulen jo tyynnyttyä - pakko ajaa moottorilla.

Avomerikurssi suoritettiin Porissa taulukkokirjan Sight Reduction Tables for Marine Navigation (kirjasarjan neljäs osa latitudeille 45° - 60°) avustuksella ja lie tuo sama apuneuvo Porissa ollut käytössä myöhemminkin koska sikäläinen touhukas farmaseutti-apuopettaja on kysellyt kirjan perään.

Älkää luulkokaan että minä rakkaista taulukkokirjoistani luopuisin! Taulukkokirja on pohjoisimmillaan latitudille 60°, joka on Poria etelämpänä, mutta Pohjanlahdella ja Selkämerellä ei avomerinavigointia oikeastaan vielä tarvitakaan.

Avomeritutkinnossa saa kaikki materiaali olla mukana, joten eihän taulukkoja ja laskukaavoja toki ulkoa tarvitse opetella. Touhukas farmaseuttimme oli erikoisen ihastunut taulukkolaskennan käytöstä tähtitieteellisen navigoinnin apuna, mutta tietokoneohjelmien käyttö ei ole tutkinnossa sallittua. Avomerikurssin varsinainen opettaja oli aikoinaan opiskellut merikapteeniksi Kotkassa ja omasi runsaasti käytännön kokemusta.

Myöhemmin olen ollut avomerikurssilla myös Raumalla, mutta täällä suosittiin ison taulukkokirjan asemesta suppeampaa korkeustaulukkoa S.Ogura (33a/b) sekä funktiolaskimia. Laskimia en sinänsä vastusta, minulla on sellaisia runsaasti. Ilman ohjelmoitavaa laskinta tutkinto on kuitenkin masentava kokemus ellei käytä taulukkoja. Ohjelmilla laskeminen ei tutkinnossa ole sallittua. Merikapteeni Teräsellä oli tarjolla myös omaa materiaalia monisteina (olikohan niissä jokin nimellinen maksu) joiden avulla olisi ehkä tutkinnostakin pärjännyt ilman Löfgrenin kirjaa.

Raumalla en sitten tutkintoon asti mennytkään, sehän minulla jo oli suoritettuna. Halusin vain saada kurssilta asiaan toisenkin näkökulman. Ja kyllähän Merikoulun opettaja Teränen sitä meille antoikin. Kävimme Merenkulkuoppilaitoksen planeetariossa ja harjoittelimme sekstantin käyttöä koulun katolla. Kaikki eivät taida tietääkään että Raumalla on planetaario, tosin pienehkö ja vanhahko. Mutta eipä Teränen vain planetaariossa Vegaa tunnistanut.

Oppia olen voinut onneksi ammentaa muistakin lähteistä, vaikka Löfgrenin kirjat ovatkin vallan kelvollisia. Erikoisesti täytyy mainita ahvenanmaalaisen Korsströmin suomalaiset mutta alunperin ruotsinkieliset kangaskantiset kirjat. Ne ovat löytyneet Raumalta.

Lärobok i Navigation, Herman Korsström, andra upplagan 1922 (alkuperäinen 1911) ja Merenkulkutaulut - Nautiska Tabeller, Herman Korsström 1922 ovat siisti kirjapari jotka opastavat myös perinteisen astronomisen navigoinnin saloihin.

Samalta tekijältä on suomenkielinen Merenkulun Oppikirja, toinen painos vuodelta 1927. Siinä näkynee myös Jalo Putta -nimisen Rauman merenkulkuopiston rehtorin kädenjälki. Suomennettu kirja on esikuvaansa hiukan laajemman tuntuinen.

Vanhoissa kirjoissa lasketaan pallokolmioita logaritmeilla. Sellaista ylellisyyttä kuin Navigaatioliiton avomerikurssilla Porissa käytetty sinikantinen Sight Reduction Tables ei ennenvanhaan ollut käytettävissä. Tokihan sittemmin on ilmestynyt pienempiäkin taulukoita kuten H.O. 211 Dead Reckoning Altitude and Azimuth Table.

Tässä yhteydessä on pakko mainita myös Sandmanin Meritaulut.

Meritaulut käytettäväksi merikuluntieteellisiä laskuja suoritettaessa, Ke[i]sarillisen Suomen Senaatin käskystä toimittanut Gust. Z. Sandman, Wiipurin Merikoulun Johtaja, painettu Wiipurissa 1900, Keisarill. Senaatin kustantama.

Vallan nautittava opus on myös riikinruotsalainen Lärobok i Navigation för Flottans Undervisningsanstalter och Navigationsskolorna, jonka mahdollisina tekijöinä esipuheen lopussa mainitaan sotilaallisen lyhyesti S. Ulff, S. Bergelin, F. Hilding. Painettu Tukholmassa vuonna 1945.

Mikään navigaatiokirjojen esittely ei olisi kelvollinen ilman uraauurtavaa teosta American Practical Navigator, Nathaniel Bowditch, 1914. Niinpä tässä siitä vanhasta tekstistä uusi nidottu kopio, joka löytyi Rauman Suomalaisen Kirjakaupan löytönurkkauksesta. Kerrankin osoittautui löytökirjahylly nimensä arvoiseksi! Mittava teos sisältää teorian ohella myös taulukot.




Ei malta olla mainitsematta myöskään seuraavia teoksia. Porista on löytynyt lentäjien kirjoja ; Aeronautiska Tabeller, jämte logaritmiska tabeller för Sjö- och Flygnavigering m.m., 1963, nykyaikaisempi taulukkokirja.

The Complete Air Navigator, D.C.T.Bennett, 7.painos 1967 (alkuperäinen 1936), verrattain vaativa teoriakirja. Kutkuttavaa ajatella että tuon kirjan edeltäjän mukaan ovat ehkä enkkujen pommikoneiden navigaattorit suunnistaneet Saksan taivaalla toisessa maailmansodassa.

Näytteenä vanhasta efemeridistä on The Nautical Almanac and Astronomical Ephemeris for the year 1906, part I. Tuolloin tähtitieteellinen efemeridi ja navigointitarkoituksiin käytetty nautikaali eivät vielä olleet selvästi eronneet toisistaan.

Kirjan tiedot ovat sinänsä ihan kunnioitettavia, mutta nykyaikaisen navigaattorin mielestä niiden esillepano ei varmaankaan ole mahdollisimman käytännöllinen. Täältä ei valmiiksi laskettuja tuntikulmia löydy. Se oli sitä vanhaa hyvää aikaa kun navigaattorin täytyi osatakin jotakin;-)


Esimerkkinä uudemmasta nautikaalista palvelkoot edellistä opusta tasan 100 vuotta nuorempi The Nautical Almanac 2006, joka esittelee miten kompaktiin ja helppolukuiseen muotoon esim. tuntikulmat on lopulta saatu pakattua.

Tämä formaatti on ollut nautikaalissa käytössä jo monien vuosikymmenien ajan.

Tällaisia tietoja oli hiukan liitteenä myös Löfgrenin avomerinavigoinnin oppikirjassa, joten nautikaalia ei tarvinnut avomerikurssilla hankkia erikseen. Tehtävät oli laadittu liitteiden mukaisesti, joten nautikaalin tietoja ei tarvittu kovin paljon.

Uusissa nautikaaleissa on mukana myös jonkinlainen lyhyt Sight Reduction Table -taulukko-osa ja käyttöohje joten senkin puolesta niiden kanssa merellä pärjää.


Tutkamerkintää en ole oikeasti koskaan opetellut koska en omista minkäänlaista tutkaa, mutta tulkoon mainituksi että eräässä ohessa kuvatussa Rauman kaupunginkirjaston poistetussa kirjassa on selkeä kytkentä Raumaan. Kirjoittaja nimittäin lienee Rauman merenkulkuoppilaitoksen henkilökuntaa.


Jutut

PÄÄSIVU