Edellinen

09.06.2012

Seuraava

Eräs vanhimpia kirjojani, En Sekund i Evigheten, Hjalmar Strömer, 1882. Kirja täyttää siis tänä vuonna 130 vuotta, kuten täyttäisi paappanikin jos eläisi.

Kirjoittaja on pitänyt - tekstistä päätelleen ilmeisen lennokkaita ja ehkä jopa sensaatiohakuisia - esitelmiä yleisölle Ruotsissa Tukholmassa ja Göteborgissa sekä Suomessa Helsingissä ja Turussa vuosina 1879 - 1880.

Esitelmät upposivat kuulijoihin kuin häkä. Kirja on koottu näiden esitelmien pohjalta, mutta siinä on myös täydentävää materiaalia. Kirjoittaja lie saanut vaikutteita ennenkaikkea Saksasta.

Kirjan kieli on vanhaa ruotsia, jota täytyy vaan opetella lukemaan. Se poikkeaa huomattavasti esim. 1920-luvun ruotsista.

Sisältö on paljolti yleistajuista tähtitiedettä, mutta muutakin aikansa tieteelliseen maailmankuvaan kuuluvaa, maapallosta, elämästä, ihmisen alkuperään liittyvää, puudelimiehineen ja aivojen vertailuineen.

Tähtikarttojakin on, mutta kirja ei erikoisesti keskity tähtitaivaan esittelyyn. Tähdistöjen väliset rajaviivat ovat kartoissa melko ylimalkaisia, koska tähdistöillä ei vielä tuolloin ollut nykyisiä täsmällisiä rajoja, sellaisista päästiin sopimukseen vasta vuonna 1920.

Auringon radioaktiivisuuteen ja ydinreaktioihin liittyvää energianlähdettä ei tuohon aikaan ollut vielä löydetty, joten kirjoittajan kuva maapallon tulevaisuudesta on melko synkkä, eikä hän sitä tosiaankaan piilota vakan alle. Aurinko sammuu, kaikki kylmenee, toivoa ei ole.

Alla olevissa idealisoiduissa kuvissa brittiläinen Isaac Newton keksii painovoimateorian omenapuun alla, saksalaissyntyinen Friedrich Wilhelm Herschel löytää peilikaukoputkella Uranus-planeetan systerinsä Carolina Lucretian kanssa (kirkkaassa kuutamossa?) ja ranskalainen Urbain Jean Joseph Leverrier löytää Neptunuksen kirjoituspöytänsä ääressä.


Pieni mutta ponteva kirjanen, Der Bau des Weltalls, J. Scheiner, 4.painos vuodelta 1913, alkuteos lienee vuodelta 1900.

Tähtitieteen yleisesitykseksi tämä on suppeahko, A5-kokoisia sivuja noin 120.

"Wenn ich im folgenden den Wersuch unternehme, ein allgemein verständliches Bild von dem inneren und äusseren Bau des Weltalls zu entwerfen, so bin ich mir der Schwierigkeit dieser Aufgabe wohl bewusst."

Sisältää liitteenä joitakin numerotietoja, mm. tähtien parallakseja, ominaisliikkeitä ja radiaalinopeuksia, joka ehkä on hiukan erikoista tämän tyyppisessä kirjasessa.

Mahtavat mittasuhteet, lähes uskonnollinen tunnelma, suuri tuntematon, kokonaisuuden lähes käsittämättömyys ja kuitenkin jonkinasteinen käsitettävyys, tai ainakin pyrkimys sellaiseen, ovat perinteisen astronomian tunnusmerkkejä, ainakin popularisoiduissa esityksissä.

Fraktuura ei ehkä kaikista tunnu helposti luettavalta tekstiltä, ellei sattumalta ole lapsena tavaillut vanhaa suomalaista uskonnollista kirjallisuutta esim. poistettujen kirjojen puulaatikosta Marttilan vintillä Jalasjärven kunnan Alavallin kylän kansakoululla.


Vanha käännöskirja Tähtien Kohtalot, Svante Arrhenius 1915, suomeksi kääntänyt K.H.Hällström vuonna 1916.

Sisällöltään tuore ja hyvin säilynyt kirja. Porin Seudun Invalidit ovat ilmeisesti olleet valistunutta joukkoa. Tai sitten ovat lueskelleet ihan muita kirjoja.

"Kierteisusva Jahtikoirissa" vaatii selityksen. Ilmeisesti tätä pidetään oman galaksimme Linnunradan likimääräisenä mallina. Auringon asema on kuvaan merkitty kirjaimella S. Kuvan ympärille kirjoitetut tähdistöt ovat niillä suunnilla joissa ne näkyisivät meille. Tokikaan M51:stä meidän tähdistömme eivät näy noin.

Vanhoja tekstejä lukiessa tekee joskus mieli naureskella ja tunteä ylemmyyttä viime vuosisadan viisaisiin nähden koska me tavallisetkin sukankuluttajat tiedämme asiat paremmin.

Vaikka kyllähän meilläkin epäilemättä on sokeat pisteemme. Voi myös suhtautua niin että vanhakin käsitys on arvokas. Emme me oikeasti tiedä mikä loppupeleissä on totta. Olemme kaikki oman aikamme lapsia.


Toinen vanha käännöskirja Pyrstötähdet, mitä ja minkälaisia ne ovat, George F. Chambers, käännetty suomeksi vuonna 1917, kääntäjä tuntematon?

Tieto ja Taito -sarjan viides kirja. Muistaakseni löytyi Raumalta.

Lienee jonkinlainen lyhennelmä Chambersin "laajahkosta käsikirjasta" The Story of the Comets joka ilmestynyt 1916?

Pienessä kirjassa on tekstisivuja vain noin 90.

Halleyn pyrstötähti on tämän julkaisun alkusyy ja alkulehtiä koristaakin itse Edmund Halleyn kuva. Yhteensä kirjassa on kuvia 36 kpl.

En malta olla lisäämättä että kirjanen on luonteeltaan jotenkin erikoinen, kuin anonyymi harrastustyö. Halleyn komeetta ei ollut enää huippuajankohtainen vuonna 1917, sillä sen apparitio oli jo vuonna 1910, kuten seuraavan jutun eräästä kuvasta voi todeta.


Jälleen käännöskirja Kaikkeuden tähtitarhat, Elis Strömgren 1921, suomentanut Vilho Setälä vuonna 1926. Pienessä kirjassa on noin 100 tekstisivua.

Näitä kirjoja minulla on kaksi, toinen on vielä aukileikkaamaton. Ennen oli tavallista että ainakin halvemmat kirjat myytiin sellaisina. Lukija avasi kirjan sivut paperiveitsellä.

Tämä alkuperältään tanskalainen nidottu kirjanen ei ole tähtitieteen yleisesitys, vaan paremminkin erikoiskirja. Lienee suunnattu edistyneemmille alan harrastajille tai fysikaalisesti orientoituneille. On eräänlainen kokoelma esseitä kiinnostavista aiheista.

Sisältää mm. pyrstötähtien ratoja ja "nykyaikaista kiintotähtitiedettä".


Jutut

PÄÄSIVU