Edellinen

02.06.2012

Seuraava

Newcomb's Astronomi För Alla on eräs kuuluisan amerikkalaisen astronomin Simon Newcomb:in popularisoidusta tuotannosta syntynyt kirja. Alkuteos lienee nimeltään "Astronomy For Everybody". Newcombin kirjaa on käännetty monille kielille ja eri kirjoittajat ovat sitä laajentaneet ja nykyaikaistaneet omalla työpanoksellaan.

Tämän nidotun yksilön selkä on hajonnut aika pahoin, mutta hyvä sisältö on sentään vielä tallella.

Tässä ruotsinkielisessä laitoksessa alkuteokseen nähden merkittävää laajennustyötä on tehnyt Östen Bergstrand. Kirjan kolmas ruotsalainen painos on vuodelta 1922. Ensimmäinen ruotsalainen painos lie ilmestynyt Newcomb:in kuoleman aikoihin vuonna 1909.

Meidän suomalaisten 1927 painettu Heiskasen jyhkeä Tähtimaailma on myös jonkinlainen Newcombin tähtitieteen perillinen vaikka siinä Heiskanen lie tehnyt varsin huomattavan laajennustyön. Samaa juurta lie myös vuonna 1913 suomennettu Newcombin Tähtitiede, jonka Suomen oloihin on sovittanut Ilmari Bonsdorff.

On aina ilo löytää kirja jonka voi yhdistää tiettyyn henkilöön. Tässä tapauksessa tuo henkilö lienee melko tunnettu porilainen eläinlääkäri Berndt Aminoff joka on esiintynyt ainakin Satakunnan radiossa alansa asiantuntijana.

Persoonista puheen ollen ei voi sivuuttaa myöskään itseään alkuteoksen tekijää jonka kuva koristaa kirjan alkulehtiä oikein silkkipaperilla suojattuna.

Simon Newcomb, elänyt vuosina 1835 - 1909, on vaikuttava hahmo. Hän saattaa olla Sherlock Holmes -tarinoiden emäkonnan, professori Moriarty:n esikuva. Ihan vakavissaan on vihjailtu että hän oli jonkinlainen "rosvopäällikkö", työtovereidensa mielestä erittäin pelottava tyyppi.

Joka tapauksessa Simon Newcomb:in saavutukset mm. taivaanmekaniikan alueella ovat huomattavia. Hän ei suinkaan ollut pelkkä kirjailija, vaan aktiivinen tiedemies. Määrätietoinen mies, jonka etenemistä eivät lillukanvarret pysäyttäneet!

Tässä kirjassa on säilynyt se alkuperäinen ja tärkeä löytöretkeilijän henki.

Kiveen hakattuja totuuksia ei ole. Häpeilemättä tunnustetaan että kaikkea ei varmuudella tiedetä. Kirja on kuitenkin melkoisen hyvin oman aikansa tiedon tasalla.

Ajatus on vapaa kuljeskelemaan ja hyvä niin. Musta aukko -hullutus ja säälittävä kosmologinen itsevarma paatos ei alkanut vielä lähes 50:een vuoteen. Tuolloin nähtiin vielä puut metsässä.


Toinen sympaattinen svedukirja on Stjärnor, Paul Wetterfors, toinen painos 1955. Alkuperäinen oli vuodelta 1945.

Tällaisessa formaatissa on Suomessakin ilmestynyt partioaiheisia kirjoja. Muistan lapsuudestani kirjan Poikien maastopuuhia joka oli ulkonäöltään samantapainen, mutta sisällöltään lähes sotilaallinen.

Tämä partiokirja keskittyy kuitenkin visusti tähtitaivaaseen eikä pensaikoissa näkymättömänä hiippailemiseen.

Esitys on kirjan ikä ja pieni koko huomioonottaen vallan kiitettävää.

Luulenpa että svedunuorukaisilla on ollut tällaisesta kirjasta enemmän iloa kuin pusikoissa piileskelystä.

Vaikka oli minullakin iloa Poikien Maastopuuhista. Kiusasin pikkuveljeäni sillä että kirjassa kerrotaan miten voi pysyä näkymättömänä. Niin siinä kirjassa luvattiinkin kertoa, joten en siinä omiani pistänyt. Kirjat ovat oikeassa.


Jutut

PÄÄSIVU