18.05.2012

Brown's Star Atlas on divarin helmi jostakin länsirannikon antikvariaatista, ehkä Turusta 1980-luvulta? Tämä uudistettu editio on painettu vuonna 1949, mutta alkuteos on epäilemättä huomattavasti vanhempi.

Atlas on orientoitunut navigointiin, tarkoitus on opettaa tähtitaivasta merenkulkijalle. On se kuitenkin herkullinen makupala myös tähtitieteen harrastajalle.

Kirjaan liittyy pieni historia. Kirjan välistä löytyi vaaleansininen kuvaton kortti joka kertoo siitä. Kortin lie kirjoittanut vuonna 1969 tuttavalleen Frans Saalaste niminen henkilö. Kortin vasemmassa ylänurkassa on tuo nimi. Hänen lempinimensä on ehkä Viki.

Alkuperäinen omistaja on signeerannut teoksen vuonna 1949, mutta käsiala on hiukan tulkinnallinen. Kun ei ole apteekkiin juuri nyt asiaa, voisin arvailla että olisiko hänen sukunimensä Saari? Kirja on kuitenkin unohtunut Saalasteiden perheeseen (vai pitäisikö sukunimi taivuttaa kuten kortissa "Saalasten perhe"?) lainaan yli kymmeneksi vuodeksi.

 
FRANS SAALASTE         14/10.69

Hyvä Veli!

Tietysti voisi selitykseksi sanoa,
että taivaan tutkiminen vei
toistakymmentä vuotta, mutta
paltuariahan silloin puhuisin. To-
tuus on tässäkin tapauksessa yk-
sinkertainen ; Saalasten perhe on
unohtanut palauttaa kirjan.
Kiitokset lainasta ja suo anteeksi.

                 Tuus Viki

Kyllä kai Saalasteiden perheelle viimeistään tässä vaiheessa täytyy tämä unohdus anteeksi suoda. HyväVeli-järjestelmä lie toiminut Turussa jo 1960-luvulla?

Lukijaa tuntuvat kynällä tehdyistä merkinnöistä päätellen tähdistöistä kiinnostaneen erikoisesti Joutsen, Lyra ja Leijona.

Kesäkolmioon kuuluvat Joutsen ja Lyra ovatkin pohjoisten vesien merenkulkijalle erittäin hyödylliset tähdistöt, sillä ne näkyvät kesällä ja syyskesällä hyvin. Tyypillisistä talven tähdistöistä ei navigoinnin harrastajalle ole sellaista iloa täällä pohjoisessa.

Leijona viittaisi kuitenkin paremminkin kevääseen kuin syksyyn jos tuosta yrittäisi jotakin arvailla. Ja kyllähän Joutsen ja Lyra itse asiassa näkyvät talvellakin pohjoisella taivaalla koska ovat sirkumpolaarisia.

Leijona on piirretty mielestäni omituisen puutteellisella tavalla, tämän tyyppisessä opuksessa. Leijona sentään on niitä harvoja tähdistöjä joiden kirkkaimmat tähdet edes jotenkin kuvaavat nimensä mukaista otusta. Tässä suhteessa lyijykynällä piirrosta täydentänyt saa täyden hyväksyntäni.

Sisäkannen merkinnöistä päätellen kirja on voinut olla kahteen eri otteeseen antikvariaatissa myytävänä, joten ei ole selvää kuka nuo pienet merkinnät on karttoihin piirustanut.

Ovatko nämä tähtikartat erikoisen käytännöllisiä tähtitaivaan opetteluun, sitä en osaa ilmaista. En ole opetellut tähtitaivasta tämän mukaan, mutta varmaan moni merikarhu on.

Isoissa kartoissa on kokoon nähden melko vähän tähtiä, mutta merikarhuthan eivät katsele todella pimeää tähtitaivasta. Navigaattorin täytyy pystyä tunnistamaan pari-kolme sopivaa kirkasta tähteä juuri silloin kun on sen verran valoisaa että merihorisontti näkyy sekstantissa. Tottumattomalle saattaa pitää hiukan kiirettä iltataivaalla, mutta aamun puolella tietysti on paremmin aikaa tähtien seuraamiseen ja sen odotteluun että horisontti tulee näkyviin. Navigaattori nimittäin mittaa tähden korkeuden juurikin merihorisontista. Pimeä taivas - jossa tähtiä näkyisi enemmänkin - on hänelle lähes mielenkiinnoton, tai ei ainakaan palvele hänen käytännöllisiä tarkoitusperiään.

Kirjassa esitetystä tähtipallosta minulla kuitenkin on varma mielipide. Sellainen olisi oikea helmi. Minä vaikka tappaisin saadakseni tuollaisen, hetkeäkään epäröimättä. Definitely a Collector's Item!

Jutut

PÄÄSIVU