Edellinen

17.05.2012

Seuraava

Leitfaden der Astronomischen Orts- und Zeitbestimmung, Dr. M. Waldmeier, vuodelta 1958 on viehättävä nidottu kirjanen. Se sisältää myös viehättäviä tähtikarttoja jotka ovat kokoonsa nähden melkoisen hyviä ja yksityiskohtaisia.

Tähtikarttojen esittäminen on taito jota kaikilla harrastuskirjojen julkaisijoilla ei ole ollut hyppysissään, sellaisillakaan joilla lie ollut käytettävissään huomattavia resursseja.

Tähtikartta ei näytä paljon miltään ellei se sisällä runsaasti tähtiä. Esimerkiksi kolmannen magnitudin tähtikartta on melkoinen pettymys, siitä on vaikea hahmottaa tähtikuvioita.

Itse jos haluaa melko tarkan tähtikartan piirtää niin tarvitaan ainakin tähtien koordinaatit ja kirkkaudet. Valitettavasti tähtiä tarvitaan satoja kappaleita ennenkuin kartta kuvaa melko hyvin paljain silmin näkyvää tähtitaivasta. Työmaa on siis melkoinen.

Ennemmin tai myöhemmin tässäkin projektissa tarvitaan tähtien tietoja, mm. astrolabia varten. Niinpä ryhdyn sellaisia valmistelemaan projektissa Taivo.

Tässä eivät vaatimukset tähtidatalle sinänsä ole kovin suuret, koska tarvitaan vain lyhyet tiedot kirkkaimmista tähdistä. Siltikin tulee jo esiin jotakin problematiikkaa.

Kaikki tähdet eivät ole yksittäisiä tähtiä, vaan muodostavat kaksoistähtiä tai useamman komponentin systeemejä jotka käytännössä yleensä näkyvät yhtenä tähtenä. Eri luettelot luettelevat tähden komponentit ehkä erikseen tai sitten kaikkien systeemin komponenttien tiedot on yhdistetty ikäänkuin olisi kyseessä yksi ainoa tähti.

On myös rajatapauksia, kaksoistähtiä jotka voi ehkä jopa paljain silmin erottaa kahdeksi erilliseksi tähdeksi. Miten pitäisi näiden kanssa menetellä kun esim. tähtiä asetetaan kirkkausjärjestykseen, käytetäänkö kaksoistähden yhteistä magnitudia vai luetellaanko komponentit erikseen? Kaikkiin tarpeisiin ihanteellista täydellisyyttä voi olla vaikea saavuttaa.

Kartalle on valittava projektio ja tähtien kirkkauksien esitystapa. Eri lähteistä löytyy tähtien kirkkauksista eli magnitudeista toisistaan hiukan poikkeavia näkemyksiä.

Tähdet on tavanomaista esittää tähdistöjen jäseninä, vaikka saman tähdistön tähdillä ei olekaan mitään todellista yhteenkuuluvaisuutta. Tätä tapaa ehkä joskus kannattaa noudattaa koska tähdistöt helpottavat tähtien muistamista. Magnitudi ei välttämättä ole ainoa valintakriteeri. Monasti hiukan heikommankin tähden löytää taivaalta kun tietää minkä kirkkaampien tähtien suunnalta sitä pitää etsiä.

Tähtien etäisyydestä emme tässä välitä koska se ei käytännössä vaikuta niiden esitykseen tähtikartalla. Riittänee todeta että tähdet ovat hiton kaukana. Paljain silmin niiden parallaksia ei voi havaita.


Mutta edellisen perusteella ei pidä erehtyä luulemaan että saksanmaalla kaikki olisi aina mustavalkoista tai harmaata.

Jyhkeä kirja yli 110 vuoden takaa, Das Weltgebäude vuodelta 1898, todistaa että Saksa on värikäs maa.

Taiteilijan näkemyksen mukaan Marsissa on näköjään hyvinkin paljon tarvetta kanaville ja Jupiterin kuussa runsaasti kasvillisuutta.

Se oli niitä aikoja kun elämän mahdollisuuksiin aurinkokunnan muilla planeetoilla suhtauduttiin optimistisesti.


Jutut

PÄÄSIVU