Edellinen

29.04.2012

Seuraava

Rolig astronomi, ruåtsinkielinen pehmeäkantinen rakentelupainotteinen harrastekirja vuodelta 1951. Mistähän antikvariaatista olen tämän mahtanut joskus löytää, luultavasti Turusta 1980-luvulla?

Kirjan juuret ovat kuitenkin Well Siellä Walloissa, alkuperäinen nimi Starcraft. Käännöksen on tehnyt Bengt Lindwall.

Bokens frihet från matematisk och vetenskaplig terminologi gör den till ett "Sesam, öppna Dig" för alla, både amatörastronomer och vanliga "stjärntittare".

Vaatimattomasta ulkoasustaan huolimatta kirja ansaitsee kunnioitusta koska a) se on minua vanhempi, b) siinä on reipas ote asioihin ja c) se käsittelee aurinkokellojakin.

Esimerkkinä reippaasta otteesta on kuva vilpittömän oppimishaluisesta sällistä joka surutta hakkaa vasaralla nauloja (ahtaan mutta velkaisen Arava-kaksionsa?) lattiaan seuraten auringonsäteen kulkua. Niin sitä pitää!

Mutta nykyisenä sohvaperuna-aikana tuollainen kuva pitäisi varmaankin jonkin uuden amerikkalaisen lain nojalla varustaa varoittavalla tekstillä Don't try this at home!

Moni on varmaan halunnut pystyttää oikealla kuvatun "rakennelman". Siinä on aurinkokellon perusidea. Moni vaan ei tajua sitä että pallotrigonometria suosii pystysuoraa varjosauvaa ainoastaan maapallon navoilla.

Muualla kuin navoilla varjosauva olisi parasta asettaa maapallon akselin suuntaiseksi, joka meikäläisillä leveyksillä tarkoittaa että sauvaa pitäisi kallistaa pystysuorasta asennosta suoraan tosipohjoiseen niin että se muodostaa vaakatason kanssa sopivan kulman joka on paikan maantieteellisen leveyden suuruinen.

Kirja on näköjään valjastanut sanan solarium tarkoittamaan aurinkokelloa? Se tuntuu nykyisin hiukan huvittavalta, sillä jäntevää vartaloaan ja nuoria, notkeita jäseniään oikeasti moderneissa solariumeissa paahtavat tuskin kokevat olevansa mitään aurinkokelloja tmv.

Kirjassa heitetty ajatus Egyptin suurten pyramidien toimimisesta aurinkokelloina on minulle uusi. Pitäisin tuota väitettä lievänä toisinajatteluna, josta kovempina aikoina voisi joku jopa joutua raikkaasta ilmastostaan kuuluisaksi tulleen opettavaisen Siperian oppileirille sivistymään.

Onhan kirjassa toki melko hyviä ohjeita oikean aurinkokellon rakentamiseksikin, mutta ennen kaikkea tämä on jonkinlainen harrastushistoriallinen muistoesine. Siinä on ehdottomasti hyvää sisältöä vaikka olen sitä tässä käsitellyt hiukan leikilliseen sävyyn. Meillä suomalaisillahan on moraalinen isänmaallinen velvollisuus härnätä ruåtsalaisia aina kun mahdollista.


Niin, aurinkokellot ovat tavallaan yksinkertainen aihe. Mikä voisi olla vielä yksinkertaisempaa kuin levy ja sauva? Jotenkin se aihe ei vain suostu taipumaan loppuunkäsitellyksi.

Olen yksinkertaisuuden vuoksi käyttänyt lähinnä nimitystä varjosauva. Mutta se varjon heittävä esine voi olla myös jonkin levyn reuna, kuten tämän kirjan sketsissä. Tällöin asteikolla näkyvä varjon reuna ei välttämättä ole tarkasti linjassa jossa Auringon keskipiste on varjolevyn reunan suhteen. Ehkä efekti on merkitykseltään yleensä marginaalinen, mutta Auringon reuna on kuitenkin ¼° sivussa keskipisteestä ja Auringon reunastakin tulee valoa.

Rolig astronomi näyttäisi tuossa sketsissä jättävän myös varjoa heittävän levyn paksuuden huomiotta. Siitä miinuspiste amerikkalaiselle mm. Hayden planetaarion William H. Bartonille ja Pennsylvanian Smedley Junior High School -rehtorille Joseph M. Josephille. Varjolevy ei voi ollla äärettömän ohut, joten asteikon eri puolilla varjo syntyy eri reunoista. Vai meinaavatko herrat kieli poskessa että varjolevyn paksuuden huomiotta jättäminen rakennettaessa kompensoituu Auringon ei-pistemäisen luonteen unohtamisella asteikkoa piirrettäessä?

Toisen pitkän miinuksen oppineet jenkkiherrat saavat tuon aurinkokellon ohuehkon varjolevyn heikosti käsitellyn statiikan problemaattisuudesta.

Aurinkokellon aikaa osoittava komponentti voisi sauvan tai reunan asemesta olla myös pieni rako. Tällöin ainakin osa asteikosta olisi varjossa ja tuon raon kautta tuleva valo osoittaisi aikaa asteikolla. Muuten kiehtovaa, mutta ei ole helppo rakentaa sellaista yhtä rakoa jonka läpi Auringon valo pääsisi asteikolle "aina". Sama rako pystyy päästämään läpi valoa vain alle 180° kulmassa, joten rakoa täytyisi tarpeen mukaan kääntää Auringon suuntaan jos aurinkokellon halutaan näyttävän aikaa esim. yli 10 tuntia vuorokaudessa. Kauheaa, aurinkokellon käyttäjältä odotetaan jotakin toimenpiteitä! Eikö mikään enää riitä, viekää tuhkatkin pesästä!

Oikeastaan käytännöllisin ideaalisen ohuen polaarisen varjosauvan korvike voisi olla jokin parin mm:n paksuinen taipuisahko lanka? Se pingotettaisin tasoaurinkokellon asteikon keskipisteessä törröttävän tukipuikon päästä asteikon aikaviivojen keskipisteeseen asteikkotasolla. Ajattelen esim. jotakin muovieristeistä ehkä paksuhkoakin kuparilankaa. Käytännössä polaarisauvaa joutuu säätämään ja tämä voi olla hankaluus ellei polaarisauva ole lankamainen.


Entäpä peili? Esimerkiksi pyöreän Ø 60 mm taskupeilin ympärille voisi rakentaa kompaktin aurinkokellon ydinosan. Peilistä heijastuva Auringon valo osuisi ympäristön seiniin, kattoihin, puihin, kiviin, vihaiseen naapuriin, hänen hulluun mouruavaan kollikissaansa, tarkoituksella tietyille paikoille pystytettyihin paaluihin tms. jotka tyypillisesti ovat varjossa, joten peilistä tuleva valo näkyy niissä hyvin.

Peili voisi olla vaikkapa aurinkoisella seinällä kolmen-neljän metrin korkeudessa sopivalla paikalla, sopivassa asennossa. Peilistä tuleva valo kiertäisi "väärään suuntaan", vastapäivään, mutta väliäkö hällä. Suurempi epäkohta ehkä on että kesällä yksi peili kelpaa ajan osoittamiseen alle 12 tuntia vuorokaudessa, ellei sen asentoa välillä muuteta.

Peili täytyy huolella asettaa oikeaan suuntaan niin että Auringon korkeusvaihtelusta huolimatta valo osuu ympäristön "asteikolle", eli niihin aikamerkintöihin. Keskikesällä Auringon deklinaation vaihtelu tosin on vähäistä, joten pelkästään kesämökkikäyttöön vähempikin säätäminen riittänee. Peilin sijoitus ja asteikon mitoitus voi kuitenkin käytännössä vaatia jonkin verran funtsaamista.

Niiden peilistä heijastuneen valon mukaisten aika-merkintöjen muoto Auringon deklinaation vaihdellessa ei välttämättä ole aivan helppo juttu. Kuitenkin jos aikamerkinnät tekee esim. kuukausi ennen Juhannusta niin että jättää varaa Auringon deklinaation nousemiseen muutamalla asteella ja seuraa tilannetta Juhannukseen saakka, aikamerkkejä kohentaen, niin kyllä ne merkinnät kuukautta myöhemminkin vielä trimmissä ovat. Periaatteessa valo osuu kuukausi Juhannuksen jälkeen samoihin kohtiin kuin mihin se osui kuukausi ennen Juhannusta.


Jutut

PÄÄSIVU