Edellinen

21.04.2012

Seuraava

Muistaakseni Marttilan "johtaja-opettajan" vintillä olevasta lähinnä vanhoja koulukirjoja - ilmeisesti käytöstä poistettuja - sisältävästä puulaatikosta löysin 1960-luvun loppupuolella Alavallin kylän kansakoululla kannettoman "Sampo-kirja" nimisen teoksen. Silloin Marttilat olivat jo eläköityneet ja muuttaneet Jalasjärven kirkonkylään.

Koululla oli toki useita askartelua ja käsitöitä käsitteleviä kirjoja, mutta Sampo-kirja oli resuisesta ulkonäöstään huolimatta ehdottomasti sisällöltään kirja paremmasta päästä. Siinä esiteltiin mm. tuulimoottorin potkurin tekeminen, pieniä sähkömoottoreita ja erilaisia aurinkokelloja. Varsinainen aarre! Kirja oli ehkä peräisin 1940-luvun lopulta ja muistaakseni siihen liittyi nimi "Wihuri"?

Tuon kirjan ohjeen mukaan rakensin ensimmäisen aurinkokelloni kesällä 1970-luvun alussa. Se oli asteikoltaan yksinkertainen ekvatoriaalinen tasoaurinkokello, jonka rakenne-elementit olivat kaksi laudan pätkää, pari lyhyttä rimaa ja muutama pieni naula. Kello näytti aikaa vain kesällä koska aika-asteikko oli vain yläpinnalla.

Villakoiran ydin oli saada pieni laudanpätkä maapallon päiväntasaajatasoon. Tämä saavutettiin asettamalla rakennelma vaakatasossa kohti etelää ja tukemalla pienempi laudanpätkä rimoilla ja nauloilla niin että se muodosti vaakatason kanssa maantieteellisen leveyden komplementtikulman. Tuon tempun jälkeen oli aika-asteikon laadinta helppoa ; ympyrän kehä jaettiin 24:ään yhtä suureen osaan, kukin 15° eli ajassa yksi tunti.

Sampo-kirja esitteli ansiokkaasti erilaisia korjauksia joita aurinkokellon näyttämään tarvitaan. Niinpä tein kellon alustaan kuuliaisesti kirjan ohjeita noudattaen juhlallisen korjaustaulukon. Mutta sitten sainkin ajatuksen että jos tasavälinen aika-asteikko piirretäänkin erilliselle pyöreälle paperille, jonka keskipiste on varjosauvana toimivassa naulassa, niin korjaukset voidaan tehdä suoraan kiertämällä paperiasteikkoa naulan ympäri. Niinpä kellon saa näyttämään suoraan virallista aikaa!


Nyt olen ajatellut jalostaa ideaa edelleen. Nimittäisin sitä kolmen pyörivän levyn periaatteeksi. Korjaukset voidaan selvästi erottaa toisistaan ja rakentaa lähes yleiskäyttöinen, säädettävä ekvatoriaalinen aurinkokello.

Kellon pohja on horisonttitasossa. Ekvaattoritason säätöön tarvitaan oma järjestelynsä. Ekvaattoritasossa alin levy kierretään niin että maantieteellinen pituusero aikameridiaaniin tulee korjatuksi. Alimman levyn päällä on toinen levy jota kiertämällä tarvittaessa tehdään vakiosuuruinen kesäaikakorjaus. Tämän päällä lepää kolmas levy jota toisen levyn suhteen kiertämällä korjataan ajantasaus. Aika-asteikko on ylimmän levyn päällä.

Periaatteessa pituusastekorjaus tarvitsee tehdä vain kerran, kun kello otetaan käyttöön tietyllä paikkakunnalla. Kesäaikakorjaus 15° vastapäivään tehdään kerran keväällä ja asento palautetaan syksyllä alkuperäiseksi, eikä sitä tarvitse välillä ajatella. Pieni ajantasauskorjaus ±4° tarkistetaan ja säädetään ehkä kerran-pari viikossa.

Vuoden kesäpuoliskolla käytettävä aika-asteikko on ylimmän levyn pinnassa. Jos kellossa on asteikko myös vuoden talvipuoliskoa varten, niin se on kytketty ylimpään levyyn esim. kaikkien muiden levyjen läpi kulkevilla tapeilla niin että kaikki korjaukset välittyvät sinnekin automaattisesti.

Valitettavasti tällaista "konetta" ei lie ihan helppo rakentaa niin että se myös kunnialla kestäisi sateet ja pakkaset. Se voisi mielestäni olla vaikka isokokoinen "julkinen muistomerkki". Sähkömekaaniikalla kesäaika- ja ajantasauskorjaukset voisi tehdä kauko-ohjattaviksi tai jopa automatisoida. Asetusten tarkistus kerran päivässä riittäisi mainiosti. Ajoittainen sähkölämmitys voisi auttaa pitämään kellon sisäosat talvella kuivina ja jäättöminä. Rakenteen suojaaminen ilkivallalta voisi kuitenkin olla haastavaa?

Niinpä idean hedelmä kenties jääkin vain pieneksi kahvipöydän koristeeksi?


Eräs kirja joka epäilemättä on vaikuttanut ajatteluuni on alkuperältään saksankielinen Handbuch für Sternfreunde, (editor) Günter Dietmar Roth, peräisin vuodelta 1967.

Tosin olen sen tavannut vasta vuoden 1975 englanninkielisenä Sky Publishing -painoksena Astronomy: a Handbook, ISBN 0-387-91125-1.

Tuossa kirjassa K. Schütte on kirjoittanut minulle aikoinaan hyvin tärkeän esityksen palloastronomiasta ja aurinkokelloista.

Olen kokenut että hyviä suomenkielisiä esityksiä aiheista oli vaikea löytää. Ja luulenpa että tilanne markkinoilla on edelleen hyvin samanlainen.

Kirja sisältää mm. mukavia keinoja yksinkertaisen tasoaurinkokellon suunnittelemiseksi.

Tekisi joskus mieli kokeilla piirtää esim. yksinkertainen vertikaalisen aurinkokellon asteikko vasemmalla esitetyllä tavalla. Näin häthätää minusta näyttää siltä että MC = 1 ja OC = sin φ

Mutta ei siitä kuitenkaan mihinkään pääse että jos aurinkokellon asteikolta vaaditaan enemmän niin sen laskeminen on hiukan työläämpää.

Paikallinen aurinkoaika ei oikein täytä nykyajan vaatimuksia, eikä voi yleensä vaatia että vertikaalisen kellotaulun normaalin voisi suunnata suoraan kohti etelää. Käytännössä mahdollinen sijoituspaikka ratkaisee millainen asteikon täytyy olla.

CAD-ohjelma on kova sana myös aurinkokellon suunnittelussa. Ja jos aurinkokellot eivät edusta ekologisesti kestäviä arvoja niin johan on piru.

Viehättäviä nämä vanhat "aurinkokellokirjat" kuitenkin ovat. Toivottavasti tapaan myös kadottamani nuoruuden Sampo-kirjan vielä joskus vaikkapa antikvariaatista tai kirpputorilta.


Jutut

PÄÄSIVU