Edellinen

05.04.2012

Seuraava

Projektin piti alkaa jo aiemmin, mutta nyt Pääsiäisen aikaan vuonna 2012 se vihdoin nytkähtää liikkeelle ihan oikeasti. Toivottavasti sivusto ehtii valmistua ennen maailmanloppua;-)

Oikeastaan haluaisin rakentaa sellaisen mahtavan kivikehän, joka on Stonehenge Britanniassa, koska sellaisia ei Suomessa ole aikanaan tehty. Täällä on vain joitakin alkeellisia (mahdollisesti) arkeoastronomisia rakennelmia.

Minun Finnhengeeni tulisi kiviä jotka osoittavat Aurinko nousun ja laskun suunnat kesä- ja talvipäivänseisauksessa. Ja varmaan myös kiviä jotka osoittavat Kuun erikoisia nousu- ja laskusuuntia. Sille tarvittaisiin avoin korkea paikka josta olisi horisonttiin hyvä näkyvyys. Metsän reunan täytyisi olla melko kaukana.

Tyydytystä saa kyllä jo sellaisen suunnittelemisesta. Ja tyydytystä voi hakea myös mm. aurinkokellojen suunnittelusta. Tyydytystä saa siitä että homma on hanskassa, siitä että omaa kokonaiskuvan jostakin. Nämä ovat tavallaan yksinkertaisia asioita, mutta kyllä niitä silti kannattaa käsitellä kunnolla.

Myös pyramidit ovat Suomeen jääneet rakentamatta. Sikäli hyvä että jos pyramidiin olisi tuhansia vuosia sitten rakennettu taivaannavan lähellä olevaan tähteen osoittava ilmavaihtokanava niin se osoittaisi nyt väärään suuntaan koska maapallon pyörimisakselin suunta muuttuu tähtien suhteen. Vielä ei ole myöhäistä! Kiveä kiven päälle vaan ja ruoska viuhumaan heti kun löytyy sopiva orjatyövoima!

Aika jännä juttu että taivaalla on paljon suuntia joista Aurinko ei koskaan suoraan paista. Tällainen suunta on Suomessa esim. zeniitti, eli suoraan ylöspäin. Esim. Raumalla tällainen Auringolle mahdoton suunta on suoraan etelässä parin asteen korkeudella horisontista ; Raumalta katsottuna tarkalleen siellä ei Aurinko koskaan ole (mutta esim. napapiirillä Aurinko joskus paistaa siltä suunnalta).

Kun Aurinko ripeimmin kipuaa tai laskeutuu taivaalla kevät- ja syyspäiväntasauksen aikaan, muuttuu sen deklinaatio noin 2 astetta vuorokaudessa. Auringon oma kulmahalkaisija on vain puoli astetta, joten taivaalle jää tällöin (esim. etelässä) peräkkäisten päivien välillä noin puolentoista asteen levyisiä aloja - kolme kertaa Aurinkoa leveämpiä - joilla Auringon näkyvä pinta ei käynyt lainkaan. Ihmettelenpä voisiko sitä jotenkin hyödyntää?


Jutut

PÄÄSIVU